Vuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen EU on hyväksynyt uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen. Lisäksi se on sopinut kahdenvälisestä muuttoliikeyhteistyöstä Tunisian, Mauritanian ja Egyptin kanssa.
Uudella muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksella on linjattu etenkin EU:n sisäisen maahanmuuttopolitiikan periaatteita. Käytännössä poliittinen huomio näyttää kuitenkin olevan suuntautumassa EU:n kumppanuuksiin maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa.
Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne lisää tarvetta solmia vahvoja kumppanuuksia. Tavoitteena on, että ne maat, joista maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat useimmiten suuntaavat Eurooppaan, eivät muodostaisi kumppanuuksia sellaisten maiden kanssa, jotka ovat esimerkiksi valmiita kohdistamaan välineellistettyä maahanmuuttoa unionin alueelle.
Jo ennen europarlamenttivaaleja EU:n jäsenmaat ja poliittiset ryhmät alkoivat edistää ajatusta siitä, että turvapaikanhakijoita siirrettäisiin kolmansiin maihin. Tästä merkittävin osoitus oli 15 jäsenmaan allekirjoittama kirje Euroopan komissiolle toukokuussa 2024.
Turvapaikkaprosessien ulkoistamisesta on kolmenlaisia esimerkkejä: Iso-Britannian hylkäämä, niin kutsuttu Ruanda-malli, Albanian ja Italian välinen yhteistyösopimus sekä ehdotettu paluukeskusmalli, jossa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet kuljetettaisiin kolmanteen maahan, mikäli heitä ei saataisi palautettua suoraan kotimaahansa.
