Hallitustenvälistä yhteistyötä hoidetaan yhä useammin virallisten kansainvälisten järjestöjen lisäksi vaihtoehtoisin keinoin. Yhteisten päämäärien ympärille kehitetään esimerkiksi löyhiä, ilman pysyvää sihteeristöä toimivia rakenteita. G20 ja Arktinen neuvosto ovat esimerkkejä tällaisista epävirallisista hallitustenvälisistä instituutioista.
Valtiot suosivat epävirallisia instituutioita, koska pitävät niitä tehokkaina. Lisäksi taustalla vaikuttaa usein kotimaan politiikka. Useimmat valtiot osallistuvat epävirallisten instituutioiden toimintaan, mutta etenkin Yhdysvallat on suosinut niitä virallisten kansainvälisten järjestöjen kustannuksella.
Epävirallisten instituutioiden merkityksen kasvu saattaa olla haitallista pienille valtioille, jotka ovat perinteisesti luottaneet kansainväliseen oikeuteen ja monenvälisiin instituutioihin, kuten YK:hon. Pienet valtiot saattavat jäädä alakynteen etenkin, jos epäviralliset instituutiot pyrkivät vaikuttamaan globaaleihin asioihin.
Pienten valtioiden kannattaisi osallistua aktiivisesti epävirallisten instituutioiden toimintaan eikä hangoitella niitä vastaan. Ne voivat yrittää toimia näissä instituutioissa, muodostaa koalitioita läpinäkyvyyden ja inklusiivisuuden takaamiseksi, tai yrittää vaikuttaa tiettyihin asiakokonaisuuksiin kansallisten intressiensä mukaisesti.
Pragmaattisen lähestymistavan ei kuitenkaan pitäisi viedä pienten valtioiden huomiota pois monenvälisistä instituutioista eikä sääntöperustaisesta kansainvälisestä järjestelmästä. Pienten valtioiden intressejä voidaan suojella vain pitämällä huoli siitä, että kaikki valtiot osallistuvat globaaliin hallintaan, joka perustuu suvereenien valtioiden väliseen tasa-arvoon.
