EU:n yhtenäisyyden turvaaminen on yksi Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) pidemmän aikavälin kehittämisen keskeisistä haasteista.
EMU:n poliittisista kehittämisehdotuksista voi hahmottaa kolme vaihtoehtoista skenaariota EU:n ja sen jäsenmaiden välille kaavaillun talous- ja finanssipoliittisen vallanjaon suhteen. Talouskriisin hallitsemiseksi jo toteutetut toimet – mukaan lukien parhaillaan etenevä kolmivaiheinen pankkiunioni – vahvistavat unionin valtaoikeuksia. Jos pitäydyttäisiin näissä muutoksissa, syntyisi paineita erityisesti unionin vallankäytön demokraattisen valvonnan parantamiseksi ja unionitason finanssipoliittisten välineiden laajentamiseksi.
EMU:n kehittämiseksi on myös ehdotettu taloudellisen yhteisvastuullisuuden merkittävää lisäämistä esimerkiksi luomalla mahdollisuuksia yhteiseen velanottoon tai velanpurkurahastoihin. Suoraa verotusoikeutta on pohdittu keinona unionin finanssipoliittisten välineiden rahoittamiseksi. Näiden toimien toteuttaminen on demokraattisen legitimiteetin näkökulmasta hankalaa unionin nykyisen poliittisen järjestelmän puitteissa. Ne luovat toisaalta paineita unionin toimivaltojen laajentamiseksi talous- ja sosiaalipolitiikassa.
Mikäli EMU:n kehittämisessä omaksuttaisiin federalistisempia ratkaisuja, voitaisiin selkeyttää unionin ja sen jäsenmaiden talous- ja finanssipoliittista vastuunjakoa. Järjestelmä tarjoaisi myös paremmat lähtökohdat näiden politiikka-alojen demokraattiselle valvonnalle. Fiskaalinen federalismi edellyttäisi toisaalta merkittäviä muutoksia unionin toimeenpanojärjestelmässä, unionin ulkoisen toiminnan järjestämisessä ja kansalaisten oikeusasemassa.