Arvostettu kansainvälinen Routledge-kustantamo on julkaissut Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Sinikukka Saaren kirjan Promoting Democracy and Human Rights in Russia (2009). Kirja tarkastelee eurooppalaisten alueellisten järjestöjen – Euroopan unionin, Euroopan neuvoston ja Etyjin – pyrkimyksiä vahvistaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia Venäjällä 1990-luvun alusta tähän päivään saakka sekä näiden pyrkimysten vaikutusta Venäjän politiikkaan.
Tilaisuudessa kirjaa kommentoi europarlamentaarikko Heidi Hautala, Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtaja. Esityksen jälkeen tutkija Sinikukka Saari alusti kirjan teemoista ja vastasi kommentteihin.
Tiivistelmä tilaisuudesta
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela toivotti kaikki tervetulleeksi seminaariin ja esitteli Sinikukka Saaren kirjan “Promoting Democracy and Human Rights in Russia” korkeatasoisena ja kansainväliset kriteerit täyttävänä tutkimuksena, jonka keskeiset teemat avautuvat hyvin muillekin kuin tutkijoille.
Ensimmäisenä tilaisuudessa puhui europarlamentaarikko Heidi Hautala, joka kiitti mahdollisuutta saada keskustella tutkijoiden kanssa ja korosti tämänkaltaisen tutkijoiden ja toiminnanharjoittajien välisen yhteistyön tärkeyttä. Hautala painotti puheenvuorossaan, että Venäjä on EU:lle tärkeä myös ihmisoikeusnäkökulmasta, mutta argumentoi tärkeimpien tavoitteiden epäonnistuneen. Hautala korosti, että olennaisinta on se, miten vapaita ja rehellisiä vaaleja on onnistuttu kehittämään. Euroopan neuvosto, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj) ja Euroopan unioni ovat olleet sinisilmäisiä sille kehitykselle, mitä Venäjällä on tapahtunut. Vuosi 1996 oli Venäjällä käännekohta, jolloin manipulointi vaaleihin liittyen alkoi. Muun muassa vuoden 2000 vaalien jälkeen Etyj kommentoi Venäjän menevän kohti demokratiaa. Venäjä on tällä hetkellä erityispoikkeus siinä, miten eurooppalaiset järjestöt kohtelevat sitä ja sen lisäksi Venäjä haastaa yhä voimakkaammin eurooppalaisia järjestöjä. Hautala korosti puheenvuorossaan EU:n Venäjä-politiikan olevan kriisissä. Lopuksi Hautala kiitti Sinikukka Saarta kirjasta, joka on hyödyllinen käytännön toiminnassa niille, jotka miettivät, miten toimia paikassa, jossa ei ole vapaita vaaleja.
Puheenvuorossaan Sinikukka Saari kertoi, että kirjassa oli tarkoituksena keskittyä tarkastelemaan käytännön työtä ja normeja koskien sitä, mitä eurooppalaiset järjestöt konkreettisesti pyrkivät Venäjällä edistämään. Ensimmäiseksi Saari pohti, voidaanko ulkopuolelta vaikuttaa Venäjän demokratian ja yhteiskunnan kehitykseen. Hänen mukaansa tulokset ovat ristiriitaisia. Joissain asioissa kehitys on ollut hyvää, mutta se ei suinkaan ole ollut helppoa. Todellisuus on ollut monimutkaisempaa, kuin mitä 1990-luvulla odotettiin, mutta siitä huolimatta myös positiivista kehitystä on tapahtunut. Saari pohti myös, onko moraalisesti oikein, että ulkopuoliset toimijat pyrkivät vaikuttamaan toisen valtion toimintaan ja ”tuputtamaan” omia normejaan Venäjälle. Vastauksena kuitenkin on, että Venäjä on itse ollut mukana laatimassa esimerkiksi Etyjin normeja, joten ne eivät ole Venäjälle vieraita. Saari myöntää, että EU:n toiminta on ollut politisoitunuttakin, kun 1990-luvulla kiinnitettiin enemmän huomiota puheisiin, eikä toimiin. Silloin olisi ollut mahdollista vaikuttaa paremmin, mikä taas nyt on vaikeampaa, koska toimintatavat ovat muuttuneet maan tavoiksi. Entä mitä nyt pitäisi tehdä ja miten virheistä tulisi oppia? Saaren mukaan politiikan pitäisi olla suoraselkäistä ja rehellistä. Näin voidaan pyrkiä vaikuttamaan pelisääntöihin ja niiden noudattamiseen. Olisi hyvä välttää yksinkertaistavaa diskurssia, mihin 1990-luvulla syyllistyttiin. Käytännön toimet ratkaisevat, eivätkä esimerkiksi kauniit puheet, joita presidentti Medvedevkin usein harrastaa. Venäjän ongelmiin ei ole pikalääkettä, vaan sen kanssa pitäisi harjoittaa pitkäjänteistä toimintaa. Saari korosti ruohonjuuritason yhteyksien vahvistamista, kuten kansalaisjärjestöjen yhteistyötä eli niin sanottua pehmeää diplomatiaa.
Kysymys ja vastaus -osiossa tuotiin esiin, että vaalit voidaan toimittaa epädemokraattisesti monella eri tavalla ja esitettiin kysymys, missä vaaliprosessin vaiheessa Venäjällä epädemokratia tapahtuu. Saari vastasi, että Venäjällä koko politiikan kenttä on johdettu ja manipuloitua. Puhdasta vaalivilppiäkin tapahtuu, mutta se on vain pieni osa tätä prosessia. Keskustelua herätti myös kommentti, jonka mukaan eurooppalaisten pitäisi katsoa peiliin arvostellessaan Venäjän demokratiaa. Saari kommentoi, että täydellistä demokratiaa ei ole missään, mutta on selvää, että meidän pitää puuttua ihmisoikeusloukkauksiin muuallakin kuin Suomessa. Hautala korosti, että EU:n sisällä ihmisoikeustilanne on syytä saada kuntoon, mutta meidän ei pitäisi ajatella, että ihmisoikeustilanne EU:ssa olisi yhtä huono kuin Venäjällä.
Yleisöstä esitettiin kysymys, minkä arvoisina Saari näkee yhteydet puolueisiin ja miten tätä kautta pystytään vaikuttamaan. Saari vastasi kaiken yhteistyön olevan positiivista ja on hyvä, että eri toimijoilla on omat väylänsä yhteistyöhön ja vaikuttamiseen. Seminaarissa keskusteltiin ulkopuolisen vaikuttamisen lisäksi myös siitä, mitkä tahot Venäjän sisällä ovat kiinnostuneita esimerkiksi oikeusvaltion rakentamisesta. Tähän vastattiin, että esimerkiksi suomalaisilla ja eurooppalaisilla liike-elämän edustajilla on intressejä siihen ja ihmisoikeudet ovat myös heille tärkeitä. Hautala korosti, että rahanvaltaa voisi tässä tapauksessa käyttää hyödyllisesti. Myös asianajajia kouluttamalla Venäjällä voitaisiin saada oikeusvaltio toimimaan.
Kirjaan voi tutustua kustantajan kotisivuilla, osoitteessa:
http://www.routledge.com/9780415484459
