Utrikespolitiska institutets forskare Katri Pynnöniemi har tillsammans med journalisten Leena Liukkonen skrivit en artikel om jäsningstillståndet i Ryssland.
vierasyliö
Venäjällä on käyty intensiivistä keskustelua poliittisen järjestelmän muutoksesta koko Medvedevin presidenttikauden ajan. Alkusysäyksen antoi presidentti itse. Elokuussa 2009 julkaistussa nettiartikkelissa hän pohti avoimesti poliittista järjestelmää vaivaavia ongelmia.
Presidentin aloite sai aikanaan ristiriitaisen vastaanoton. Liberaalit odottivat välittömiä toimenpiteitä ja kansan suuri enemmistö taas suhtautui puheisiin välinpitämättömästi.
Näin kansan ja vallanpitäjien välinen, hiljainen yhteiskuntasopimus jäi ennalleen uudistuspuheista huolimatta: kansalle luvataan vaurastumista ja vastineeksi sen odotetaan pidättäytyvän poliittisen järjestelmän arvostelemisesta.
Taloustilanne on kuitenkin heikentynyt ja tyytymättömyys nykyistä poliittista järjestelmää on kasvanut jo pitkään. Venäjän johtokaksikon ja erityisesti valtapuolue Yhtenäisen Venäjän kannatusluvut laskivat koko viime vuoden.
Viimeinen pisara monille oli, että pääministeri Putinin paluusta presidentiksi kerrottiin syyskuussa ilmoitusasiana. Asiantuntijat odottivat protestimielialan purkautuvan esimerkiksi siinä vaiheessa kun Venäjän hallitus joutuu ajamaan läpi epäsuosittuja talouspoliittisia ratkaisuja.
Sukupolvien
erot näkyvät
Parlamentin alahuoneen duuman vaalit laukaisivat kuitenkin vaalivilpin vastaiset suurmielenosoitukset joulukuussa.
Mielenosoittajien joukossa on kaikenlaisia ihmisiä ja kaikenlaisia katsomuksia. Levada-keskuksen kyselytutkimuksen mukaan suurin osa on korkeakoulutettuja. Protesti kykeni sopimaan keskeisistä yhteisistä tavoitteista: keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Vladimir Tshurovin ero, vilppiepäilyjen selvittäminen ja uudet vaalit. Ennen kaikkea uudenlaiset protestoijat vaativat “kunnioitusta” – täysivaltaisen kansalaisen asemaa.
Protesti on osittain sukupolvivallankumous.
Monet kansainvälistyneet ja menestyneet nuoret eivät juuri muista Neuvostoliittoa tai aikaa ennen Internetiä. Välinpitämättömyyden ja suoranaisen apatian leimaamaan poliittiseen maisemaan on ilmestynyt joukko aktiivisia ja itseohjautuvia kansalaisia, jotka järjestäytyvät sosiaalisessa mediassa.
Venäläinen nettiyhteisö on jo kauan sitten hylännyt valtion median ja kutsuu televisiota ”zombilaatikoksi”.
Verkon logiikka on täysin erilainen kuin perinteisen yksisuuntaisen median. Jokainen on tiedon ja näkemysten tuottaja ja vastaanottaja yhtä aikaa. Jokaisen oma yleisö – pieni tai suuri – luottaa tutun ihmisen sanomisiin aivan eri tavalla kuin mediaan tai tuntemattomiin.
Vanhan koulun venäläiset poliitikot eivät sisäistä verkottuneen nettiyhteisön ja perinteisen yleisön välistä eroa. Eivät suinkaan edes kaikki oppositiopoliitikot.
Epäyhtenäinen
protestiliike
Perinteisten poliitikkojen kannatus jääkin melko vähäiseksi ja uudenlainen aktiivisuus hakee uudenlaisia johtajia.
Yhdeksi heistä on noussut korruption vastaisesta toiminnastaan tunnettu Aleksei Navalnyj. Hän on osoittanut kykenevänsä hankkimaan rahaa ja organisoimaan toimintaa verkossa. Navalnyj korostaa, että Venäjä tarvitsee systeemisiä muutoksia, ei vain taas yhtä vallanvaihtoa: Putin voi voittaa presidentinvaaleissa, mutta voittakoon rehellisissä vaaleissa.
Protestiliikkeen epäyhtenäisyys näkyy myös tässä. Osa perinteisestä oppositiosta on jo kiiruhtanut julistamaan Putinin valtakauden loppuneeksi ja että ”on aivan sama mitä Putin enää sanoo”.
Johtokaksikko on reagoinut protestiin improvisoimalla uudistuksia, joita vielä muutama kuukausi sitten harkittiin vasta vuosien päähän.
Nyt tarjotaan kuvernöörien valintaa kansanvaalilla ja poliittisten puolueiden sekä presidenttiehdokkaiden nykyistä helpompaa rekisteröintiä. On kuitenkin epäselvää mitä vaikkapa puoluerekisteröinnin helpottaminen käytännössä tarkoittaisi muun toimintaympäristön pysyessä ennallaan.
Mielenosoittajien riveihin on hieman yllättäen liittynyt myös hiljattain erotettu valtionvarainministeri Aleksei Kudrin. Hän herättää entisenä Putinin ministerinä ristiriitaisia reaktioita, mutta nettiyleisö äänesti hänet puhujaksi Saharovin valtakadun mielenosoitukseen.
Kudrin on pyrkinyt esiintymään välittäjänä vallanpitäjien ja mielenosoittajien välillä. Hän on myös jo aiemmin kaavaillut Venäjälle uutta puoluetta liberaalin keskiluokan kokoavaksi voimaksi.
Kreml vastaa
vaihdoksilla
Sekä Kudrin, että entinen pääministeri Mihail Kasjanov esittävät ennenaikaisia duumavaaleja pattitilanteen ratkaisuksi. Tässä mallissa nykyinen duuma jatkaisi toistaiseksi kunnes uudet puolueet on saatu rekisteröityä ja toimimaan. Kasjanov myös lykkäisi presidentinvaaleja niin, että niihin ehtisi rekisteröityä muitakin kuin Kremlin tähän asti hyväksymiä ehdokkaita.
Kremlissä poliittinen kuohunta näkyy miehistövaihdoksina.
Sisäpolitiikasta vastannut presidentin hallinnon varajohtaja Vladislav Surkov joutui jättämään paikkansa, ilmeisesti siksi, ettei enää kyennyt pitämään yllä luomuksiaan ”suvereenia demokratiaa ja ”valtavertikaalia” omilla keinoillaan.
Surkov sai modernisaatiosta vastaavan varapääministerin paikan. Kremliin nousevat Putinin turvallisuuspalveluista tutut luottomiehet, hallinnon päälliköksi Sergei Ivanov ja hänen varamiehekseen Vjatsheslav Volodin.
Nimityksiä voi tulkita niin, että sisäpoliittinen linja saattaa koveta tulevaisuudessa.
Juuri nyt vallanpitäjien ensisijainen tavoite lienee kuitenkin tyynnytellä protestimielialaa – ainakin siksi kunnes presidentinvaalit on pidetty.
LEENA LIUKKONEN
KATRI PYNNÖNNIEMI
Liukkonen on entinen Moskovassa työskennellyt lehdistöneuvos, joka valmistelee Venäjä-aiheista kirjaa. Pynnöniemi on tohtori ja hän työskentelee tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.