Kauppalehti
Hiski Haukkala – haastattelu
Venäjä väläytti Georgian kriisissä katutappelijan vaistonsa. Se pamautti vastustajaa verisesti nenään seurauksia ajattelematta.
– Maa on tehnyt valtavasti vahinkoa kansainväliselle imagolleen, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Hiski Haukkala erittelee tilannetta.
Georgia-operaatio oli tarkkaan suunniteltu. Se ei Haukkalan mukaan perustunut silti syvälliseen strategiseen ajatteluun. Se
paljasti suurvallankin toimivan hyvin tunteenomaisesti.
Lopputulos on surkea. Venäjän merkittävimmät kansainväliset kumppanit ovat nyt Nicaragua ja Venezuela.
– Se ei ole Venäjän kaltaiselle maalle luonteva viiteryhmä.
Venäjä on ollut Haukkalan tarkkailussa pitkään. Työpöydällä komeilee pari senttiä paksu teos, kymmenen vuoden kypsyttelyn
tuloksena syntynyt väitöskirja. Hän puolustaa työtään lauantaina Turun yliopistossa.
Kirjalla on monimutkainen nimi: Monikausaaliset sosiaaliset mekanismit kansainvälisen institutionalisaation tutkimisessa:
tapauksena EU:n ja Venäjän strateginen kumppanuus.
Sen viesti on EU:lle synkkä.
EU:n ja Venäjän suhde on pattitilanteessa. EU:lla ei ole keinoja
solmun avaamiseen. Kylmän sodan jälkeen Venäjä on lähes poikkeuksetta
saanut EU:n kanssa tahtonsa läpi.
EU:n uskottavuus hiipuu
Haukkala on tutkinut Euroopan ja Venäjän suhteita Pietari Suuren ajoista 1600-luvun lopulta.
– Venäjä on ollut altavastaaja Eurooppa-suhteessaan.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvun alussa Venäjä solmi EU:n kanssa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen.
Venäjä piti sulauttaa osaksi Eurooppaa. Pohjana olivat EU:n perusarvot: demokratia, ihmisoikeudet, sananvapaus ja liberaali
markkinatalous.
– Etenkään venäläiset eivät miettineet, mihin he loppujen lopuksi sitoutuivat, Haukkala sanoo.
Tshetshenian sodasta 1994 lähtien Venäjä on luistanut yhteistyöstä. Kun EU on ollut voimaton vastaamaan, sen uskottavuus
ja sananvalta ovat hiipuneet.
– Koko ajatus EU:sta kansainvälispoliittisena toimijana tulee epäilyksenalaiseksi.
Taisto globaaleista pelisäännöistä
Tulevaisuudessa Haukkala näkee joitakin toivonhitusia. Jos Venäjä yhä vaurastuu ja keskiluokka voimistuu, paineet oikeusvaltion
toteuttamiseksi kasvavat.
Nykyinen finanssikriisi voi myös havahduttaa Venäjän huomaamaan, että se ei ole haavoittumaton. Politiikkaa ehkä korjataan.
– Venäjä ei muuta kurssiaan niin kauan kuin nykymeno jatkuu, Haukkala kuitenkin peruuttaa.
Entistä huonommaksi tilanteen voivat kääntää Georgia ja Venäjän sisäiset ongelmat. Maa on liian riippuvainen raaka-aineista,
ja sen väestö vähenee 700 000 asukkaalla vuodessa.
Tutkija maalaa Euroopan tulevaisuuden taivaalle vielä lisää tummia
pilviä. Läntisten arvojen varassa toimivan maailmanjärjestyksen
jatkokin on vaarassa.
Globalisaatio on tuonut kehiin uusia toimijoita, jotka eivät pelaa samoin vapauksia korostavin säännöin.
Eurooppa voi hävitä maailmanlaajuisen taiston vaikkapa kaupan globaaleista pelisäännöistä, jos se ei saa Venäjää linjoilleen.
Kiina voi napata voiton.