Ulkopoliittisella instituutilla ja Eurooppalainen Suomi ry:n seminaari:
EU-huippukokouksen jälkilöylyt
maanantaina 22. kesäkuuta 2009 klo 9:00-10:30
Pikkuparlamentin auditoriossa (Eduskunnan lisärakennus), Arkadiankatu 3
Lissabonin sopimus on ollut Eurooppalaisen Suomen ja Ulkopoliittisen instituutin jälkilöylytilaisuuksien asialistalla jo pitkään, ja pysyy sillä edelleen. Nyt keskustellaan Irlannin erityisehdoista. Riittävätkö ne irlantilaisille? Ja alkavatko muutkin ehkä vaatia erityisehtoja?
Toinen suuri kysymys on, mihin Euroopan parlamentin vaalien tulos vie unionia, vai viekö se minnekään. Kuinka paljon parlamentin poliittiset valtasuhteet vaikuttavat tällä hetkellä unionin toimintaan, ja kuinka paljon niiden pitäisi vaikuttaa? Millainen komissio saadaan aikaan, ja kuka on ensimmäisenä valmis luopumaan omasta komissaaristaan, mikäli kaikille jäsenmaille ei viimekädessä riitä paikkoja?
Avoimia kysymyksiä on taas paljon. Varmoja voimme kuitenkin olla siitä, että naapurimaamme Ruotsi on seuraava EU:n puheenjohtaja. Kauden asialistan kärjessä ovat finanssikriisin hallinta ja työttömyyden vähentäminen sekä ilmastonmuutos ja Itämeri. Miten meillä tuntuu puheenjohtajuuden maantieteellinen läheisyys? Ja miltä näyttää valmistautuminen EU:n globaalin roolin osoittamiseen ilmastonmuutosneuvotteluissa?
Tilaisuudessa alustaa ulkoasiainministeri Alexander Stubb.
Kommentit:
Susanna Turunen, Brysselin-kirjeenvaihtaja, YLE
Tiia Lehtonen, tutkija, Ulkopoliittisen instituutin EU-tutkimusohjelma
Tilaisuuden avaa Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri.
Puhetta johtaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Hanna Ojanen.
Tiivistelmä seminaarista
Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri avasi tilaisuuden pohdiskelemalla, kummat ovat oikeassa: tilaisuuden osallistujat, jotka juhannuksen jälkeisenä maanantaiaamuna jonottivat päästäkseen kuulemaan EU-tietoa, vai ne lähes 60 % suomalaisista, jotka eivät edes käyttäneet äänioikeuttaan. Samalla Kumpula-Natri valitteli sitä, että suomalaiset lehdet eivät olleet juurikaan uutisoineet huippukokousta. Ajankohtaisista EU-aiheista Kumpula-Natri totesi, että Barroson nimittäminen jatkokaudelle komission puheenjohtajaksi ei ole yllätys, mutta tulisi miettiä, miten demokratian kunnioittaminen tässä yhteydessä toteutuu. Kumpula-Natri ehdotti Paavo Lipposen nimittämistä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi. Kumpula-Natri toivoi puhujien käsittelevän myös sitä, miten Euroopan parlamentin voimasuhteiden muutokset näkyvät politiikan sisällössä. Irlannin kansanäänestyksen suhteen hän oli kiinnostunut kuulemaan, riittävätkö Irlannille nyt annetut myönnytykset taivuttamaan maan Lissabonin sopimuksen kannalle.
Tilaisuuden puheenjohtaja, Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Hanna Ojanen avasi keskustelun kysymällä, menikö kokous nappiin.
Ulkoasiainministeri Alexander Stubb vastasi kokouksen menneen nappiin osittain. Hän halusi erottaa toisistaan tilanteen, jossa kokoukseen lähdettiin sekä sen tulokset. Stubb totesi lähtötilanteen olleen vaikea. Hän huomautti kuitenkin, että Eurooppa-neuvosto on tapahtumana sellainen, että se lietsoo kriisin tunnelmaa, ainakin ulkoa päin katsottuna. Kokoussalissa tunnelma oli kuitenkin hyvä.
Stubb kertoi, että kokouksen keskeisimpiä aiheita olivat talouskriisi ja institutionaaliset kysymykset, etenkin Irlannin kansanäänestys ja uudet nimitykset. Ulkopoliittiset kysymykset olivat sivuroolissa; Euroopan parlamentin vaalien jälkimainingit tuntuivat kokouksessa enemmän. Irlannin poikkeamat Lissabonin sopimukseen olivat keskeinen asiakohta. Stubb keskittyi kokouksessa työstämään tekstin sotilaallista liittoutumattomuutta koskevaa kohtaa siten, ettei sen voisi tulkita koskevan myös Suomen osallistumista EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Stubb kertoi, että lopulta kohta muotoiltiin ainoastaan Irlantia koskevaksi.
Eurooppalaisissa instituutioissa on tällä hetkellä meneillään laaja nimityskierros: lähes yhtä aikaa päätetään tai on päätetty Naton pääsihteeristä, komission puheenjohtajasta, Euroopan parlamentin puhemiehestä, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajasta ja EU:n ulkoministeristä. Nimityksistä Stubb totesi, että vaikka unioni toimii Nizzan sopimuksen alaisuudessa, se soveltaa Lissabonin sopimuksen henkeä. Stubb oli tyytymätön siihen, että osa Euroopan parlamentista uhkaa äänestää Barroson jatkokautta vastaan. Erityisesti Stubbia harmitti yritys linkittää muita nimityksiä tähän. Parlamentin puheenjohtajuus on tähän saakka jaettu EPP:n ja sosialistien kesken siten, että kummankin edustaja johtaa puhetta puolet vaalikaudesta. Stubb esitti, että se tulisi nyt jakaa äänestystuloksen perusteella niin, että molemmat puhemiehet tulevat keskusta-oikealta, eli EPP:stä ja liberaaleista.
Stubb toivoi myös, että tulevaisuudessa kaikki komissaareiksi halukkaat mittauttaisivat suosionsa osallistumalla ehdokkaina Euroopan parlamentin vaaleihin. Tämä lisäisi komission legitimiteettiä ja mielenkiintoa parlamenttivaaleja kohtaan – tähän unionissa ollaan Stubbin arvion mukaan menossakin.
YLE:n Brysselin kirjeenvaihtaja Susanna Turunen aloitti kommenttinsa toteamalla, ettei pidä Barrosoa parhaana henkilönä komission puheenjohtajaksi eikä usko eurooppalaisten enemmistönkään pitävän. Ennen kaikkea hän totesi olevan kummallista, ettei puolen miljardin EU-kansalaisen joukosta löydy ketään muuta, jota tehtävään edes harkittaisiin. Turunen epäilikin, että tehtävään on haluttu ”puudeli enemmin kuin rottweiler”, sillä heikko komissio on etenkin isojen maiden etu. Komissaarien ehdokkuus EP-vaaleissa auttaisi tähänkin ongelmaan. Turunen myös totesi, että irlantilaisilla on oikeus mielipiteeseensä eikä heitä saa ajaa EU:ssa paitsioon sen vuoksi. Hänestä olisi ollut hyvä, jos perustuslaillisen sopimuksen kumoon äänestäneet Ranska ja Hollanti olisivat äänestäneet myös Lissabonin sopimuksesta. Lopuksi Turunen epäili, että parlamenttivaaleissa voittoisa EPP saattaa kuitenkin lopulta päätyä yhteistyöhön sosialistien kanssa.
Tutkija Tiia Lehtonen pyrki puheenvuorossaan luotaamaan tulevaisuuteen. Hänen mukaansa Eurooppa-neuvostossa käsitellyistä asioista unionin tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä ovat 1) institutionaaliset kysymykset, eli Lissabonin sopimus ja Irlannin kansanäänestys 2) komission puheenjohtajan valinta ja 3) parlamenttivaalien tulos, nimenomaan tässä järjestyksessä. Lehtonen totesi, että Irlannin kannalta oli merkityksellistä, että sitä koskevat turvatakuut kirjattiin pöytäkirjaan, ei julistukseen, joka olisi ollut juridisesti vähemmän sitova. Lehtonen kiinnitti huomiota erityisesti siihen, miten epämääräisin ilmauksin lisäpöytäkirjan toisessa liitteessä kuvattiin sosiaalipoliittisia kysymyksiä koskevia turvatakuita. Lehtonen myös muistutti Irlannin poikkeamien olleen jo lähtökohtaisesti erikoinen tapa yrittää ratkaista tilanne, koska Lissabonin sopimuslausekkeilla olisi alun perinkin ollut vähän tai ei ollenkaan vaikutusta irlantilaisissa eniten huolta aiheuttaneisiin kysymyksiin. Äänestyksestä Lehtonen totesi, että sen päivämäärä ilmoitetaan lähiviikkoina ja se ajoittunee lokakuun alkuun. Irlannin hallituksen suosio on matala, mikä vähentää sen mahdollisuuksia tehdä onnistunutta tiedotuskampanjaa.
Lehtonen totesi, että periaatteessa irlantilaisten kannanmuodostusprosessiin on tullut vain yksi uusi riippumaton muuttuja: se, että jokainen jäsenmaa saa pitää jatkossakin oman komissaarinsa. Lehtosen mielestä on epätodennäköistä, että tämä yksin saisi irlantilaiset muuttamaan kantaansa. Käytännössä kantaan on jo ollut vaikuttamassa toinenkin muuttuja: taloudellinen tilanne, jonka Lehtonen arvioi kääntävän irlantilaisia äänestämään kyllä.
Parlamenttivaalien osalta Lehtonen piti kummallisena sitä, että vasemmisto ei kyennyt esittämään vaalikampanjoissaan sen enempää vaihtoehtoisia politiikkoja kuin poliitikkojakaan, esimerkiksi komission puheenjohtajaehdokkaiksi. Eurooppa-neuvoston kokouksen aikoihin esitettiin useaan otteeseen, että Barroson valitseminen olisi Suomenkin etu, koska hän mm. ajaa Suomen kanssa samankaltaista talouspoliittista linjaa.
Kysymys- ja vastausosiossa pohdittiin muun muassa, voiko parlamenttivaalien tuloksesta tehdä kansallista politiikkaa koskevia johtopäätöksiä. Lisäksi haluttiin tietää, miten naisten ”rökälevoitto” parlamentin vaaleissa näkyy nimityksissä. Ministeri Stubb totesi, että valitettavasti nimitykset syntyvät kansallisen poliittisen uran perusteella. On ongelma, ettei naisia nosteta näille paikoille, sillä se vaikeuttaa heidän nimittämistään EU-tehtäviin. Turunen totesi toivovansa, että naisia ei nimitettäisi tehtäviin vain sukupuolensa takia.
Kysyjät olivat kiinnostuneita myös Ison-Britannian mahdollisesta, Lissabonin sopimusta koskevasta kansanäänestyksestä. Lehtonen arvioi, että äänestykseen päädytään, mikäli konservatiivit nousevat valtaan maassa. Stubb huomautti, että mikäli konservatiivit nousisivat valtaan sopimuksen ollessa jo voimassa, aiheuttaisi kansanäänestys kummallisen tilanteen.
Yleisökommenttiin siitä, että talouskriisi poikii demokraattisia kriisejä esimerkiksi Baltian maissa, Stubb totesi, ettei maita voi niputtaa yhteen ja varoitti paternalistisesta asenteesta niitä kohtaan. Hän huomioi myös, että talouskriisi rauhoitti maailmanpoliittista tilannetta. Kriisin pitkän aikavälin seuraamuksia on kuitenkin mahdoton ennustaa.
Eurooppa-neuvoston nähtiin ottaneen askeleen eteenpäin ilmastotavoitteissa.
Lopulta todettiin, että tilaisuudessa useaan otteeseen esitetty ehdotus komissaariehdokkaiden suosion mittaamisesta parlamenttivaaleissa voi toteutua vain käytännön kautta, eli ehdokkaiden ja puolueiden oma-aloitteisen toiminnan kautta.
Tilaisuudessa valittiin Eurooppalainen Suomi ry:n vaaliveikkauksen voittaja. Kahdesta Euroopan parlamentin vaalien äänestysprosentin oikein arvanneesta osanottajasta arvottiin voittajaksi Taina Ronkainen.
