Lissabonin sopimuksen ensimmäinen vuosi on täynnä. Talouspoliittinen myllerrys ja euroalueen tulevaisuudennäkymät ovat vieneet suurimman huomion EU-politiikassa. Myös joulukuun Eurooppa-neuvosto keskittyy talouspolitiikan koordinaation käytännön linjauksiin. Suomi on profiloitunut viimeisen vuoden aikana tiukan ehdollistamisen kannattajana. Saako Suomi tavoitteensa läpi kriisinhallintamekanismin sisältöön ja perussopimusmuutoksiin liittyvistä lopullisista päätöksistä?
Pääministeri Kiviniemen puheenvuoroa kommentoivat Suomen Pankin johtokunnan jäsen Seppo Honkapohja ja YLE:n EU-kirjeenvaihtaja Annina Barbosa. Tilaisuuden avasi Eurooppalainen Suomi ry:n toiminnanjohtaja Arto Aniluoto ja puhetta johti Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela. Tilaisuus oli suomenkielinen.
Lisätietoja:
Kukka-Maria Kuisma, puh. 0206 111 718, kukka-maria.kuisma@upi-fiia.fi
Arto Aniluoto, puh. 046 878 4484, arto.aniluoto@eurooppalainensuomi.fi
Tiivistelmä seminaarista
Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Arto Aniluoto avasi seminaarin toivottamalla yleisön tervetulleeksi järjestyksessä seitsemänsiin jälkilöylyihin. Hän totesi EU:n olleen näyttävästi esillä tänä Lissabonin sopimuksen voimaan astumisen jälkeisenä vuonna. Vaikka unioni päätyikin mediakeskustelun ytimeen pääosin vakavissa talouspoliittisissa yhteyksissä, EU-tiedon lisääntymisestä voi olla tyytyväinen.
Joulukuun Eurooppa-neuvoston kokoukseen osallistunut pääministeri Mari Kiviniemi jatkoi alustuksessaan saman aihepiirin parissa. Pääministeri Kiviniemi kävi läpi edellisen viikon tärkeät päätökset unionin rahoitusvakauden osalta. Kokouksessa oli viimeistelty päätös perussopimuksen (SEUT) artiklan 136 muutoksesta. Artiklaan tehdään vähäinen lisäys, jotta väliaikaiset vakausvälineet korvaava pysyvä kriisinhallintamekanismi –
Euroopan vakausmekanismi ESM – voitaisiin perustaa. Samalla sovittiin, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan 2 kohtaa ei enää käytetä rahoitusvakauden säilyttämiseksi.
Pääministeri totesi kokouksen olleen Suomen näkökulmasta menestyksekäs ja kuvaili pysyvän mekanismin perustamista isoksi loikaksi parempaan suuntaan. Kokouksessa päätösluonnokseen tehdyt tarkennukset olivat Suomen näkemystä vastaavia, sillä tarkennuksilla nostettiin kynnystä itse vakausmekanismin käyttämiseksi vain tapauksissa, jossa se on välttämätöntä koko euroalueen vakauden turvaamiseksi. Lisäksi ehdollistamisen tärkeys painottui, mikä tarkoittaa että rahoitustuen myöntämiselle asetettiin tiukat ehdot, jotka viedään tarvittaessa käytäntöön talouden sopeutusohjelmien muodossa. Päätös pyritään hyväksymään lopullisesti maaliskuussa 2011 ja saattaa yksinkertaistetun tarkistusmenettelyn avulla tulla voimaan vuoden 2013 alusta.
Muiden talouspolitiikan muotojen osalta pääministeri oli tuonut Eurooppa-neuvoston keskusteluissa esille Suomen jo kirjeen muodossa tekemän ehdotuksen verokoordinaation tarpeesta. Suomen ehdotus oli nyt saanut usean muun jäsenmaan kannatuksen siinä missä tämä aiemmin oli nähty liian rohkeana. Tavoitteena on muun muassa päästä eroon verokilpailusta unionin sisämarkkinoilla. Mitä puolestaan tulee uuteen monivuotiseen rahoituskehykseen, Suomi kuului Iso-Britannian, Saksan, Ranskan ja Alankomaiden ohella niiden jäsenmaiden joukkoon, jotka allekirjoittivat yhteisen kannanoton EU:n budjetin voimallisen kasvun rajoittamiseksi.
Pääministeri Kiviniemi päätti puheensa muistuttamalla, että talouskriisi ei ole vielä ohi eikä rahoitusmarkkinoiden täydellistä rauhoittumista ole tapahtunut. Mahdollisten selviytymisstrategioiden joukosta Kiviniemi kannattaa entistä tiiviimmin talouspolitiikan yhteensovittamiseen pyrkivää ratkaisua, jossa EU:lla on mahdollisuus puuttua jäsenvaltioiden harjoittaman talouspolitiikan ongelmakohtiin. Pääministeri Kiviniemi antoikin lopuksi kolmen k:n reseptin EU:n kestävälle talouspolitiikalle: kuri, koordinaatio ja kilpailukyky.
YLE:n EU-kirjeenvaihtajana Eurooppa-neuvoston kokousta seurannut Annina Barbosa keskittyi puheenvuorossaan kuvailemaan kokouksen yleistunnelmia. Hän totesi tämän edenneen sopuisassa hengessä verrattuna lokakuun kokoontumiseen, jolloin etenkin pienet jäsenvaltiot olivat pettyneitä siihen, kuinka EU:ssa tehdään päätöksiä. Saksan liittokansleri ja Ranskan presidentti olivat näet järjestäneet kahdenkeskisen tapaamisen Deauvillessa ennen Eurooppa-neuvoston kokoontumista.
Barbosan mukaan tämänkertaisen Eurooppa-neuvoston päätelmät olivat myös ennakoitavissa, vaikka monet tärkeät kysymykset kriisinhallintamekanismista, kuten mekanismin suuruus, jäivät yhä avoimiksi. Kysymykseen siitä, mitä tämä kaikki loppupäässä tarkoittaa, Eurooppa-neuvoston jäsenet olivat antaneet hyvin yhtenäisen vastauksen: ”olemme valmiita tekemään kaikkemme euroalueen vakauden turvaamiseksi”. Barbosa totesikin, että isoista päätöksistä on usein vaikea tiedottaa kansalaisille, sillä nämä tehdään pitkällä aikavälillä.
Suomen Pankin johtokunnan jäsen Seppo Honkapohja aloitti puolestaan kommenttipuheenvuoronsa käyden tarkemmin läpi euroalueen julkisen talouden tilan. Hän muistutti, että Kreikan ja Irlannin ongelmat ovat hyvin erilaisia, sillä Irlannissa vallitsee ennen kaikkea pankkikriisi, kun taas Kreikassa on kyse julkisen talouden yleisemmistä ongelmista, kuten kilpailukyvystä yms.
Honkapohja laski, että parhaillaan euroalueella toiminnassa olevat mekanismit (ERVV / ERVM / IMF) kriisivaltioiden auttamiseksi riittävät vielä kattamaan mahdollisen Portugalin avun tarpeen, mutta uusia ratkaisuja saatetaan joutua etsimään jo ennen uuteen mekanismiin siirtymistä, mikäli myös Espanja tarvitsee rahoitusapupaketin. Lähiaikojen kehitys on siten riskialtis niin poliittisesti kuin taloudellisesti. Helppoja ratkaisuja ei ole tarjolla, sillä kuhunkin toimintalinjaan liittyy riskinsä, ja julkisen velkakriisin ratkaisemiseen menee vuosia.
Honkapohjan mukaan tärkeää on yhteinen sitoutuminen valittuun toimintalinjaan. Paitsi rahoitusjärjestelmän valvontaa myös EU-tason talouden hallinta- ja seurantajärjestelmää uudistetaan parhaillaan. Huomio on nyt kiinnittymässä myös finanssipolitiikan, kilpailukyvyn ja rakenneuudistusten tehokkaampaan seurantaan, sillä Honkapohjan sanoin, yhdellä välineellä ei voi hoitaa kaikkia ongelmia yhtä aikaa.
Asiantuntevia puheenvuoroja seurasi useita mielenkiintoisia yleisökysymyksiä. Puhujilta tiedusteltiin muun muassa EU:n sisämarkkinoista, yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta, hallituksen kielteisestä suhtautumisesta eurobondeihin sekä näiden erosta yhteisvastuulausekkeen kanssa. EU:n sisäisten kulttuurierojen vaikutusta talouspoliittisten suositusten noudattamisessa pohdittiin; keskustelua syntyi samoin mahdollisuudesta muuttaa euroalueen kokoonpanoa niiden maiden osalta, jotka eivät ole täyttäneet kriteerejä. Yleisön joukosta muistutettiin myös talouskriisin poliittisista juurista. Koska suoranaista korruptiota on todettu esiintyneen, kysymyksessä on myös poliittisen järjestelmän kriisi.
