Kansainvälinen ilmastokeskustelu on ollut julkisessa ja poliittisessa nosteessa aina IPCC:n lokakuussa julkaiseman 1,5 asteen tavoitetta koskevan erikoisraportin jälkeen. YK:n ilmastosopimuksen Katowicen osapuolikokousta on luonnehdittu ”poliittisimmaksi ilmastokokoukseksi sitten Pariisin”. Pariisin sopimuksen toimeenpanosäännöistä neuvotellaan kuitenkin varsin erilaisessa tilanteessa kuin missä sopimus solmittiin vuonna 2015. Pariisin sopimukseen keskeisesti Kiina-yhteistyöllään myötävaikuttanut Yhdysvallat on vetäytymässä sopimuksesta 2020 ja purkaa määrätietoisesti kansallista ympäristösäätelyään. Vuoden vaihteessa myös Brasilian kurssi kääntyy uuden presidentin myötä. EU:n ilmastojohtajina toimineet Saksa, Ranska ja Britannia kärsivät kaikki vakavista sisäpoliittisista vaikeuksista. Mitkä ovat Pariisin sopimuksen toimeenpanon keskeisimmät poliittiset kysymykset ja solmukohdat, ja miten hyvin Katowicen ilmastokokous onnistui rakentamaan pohjaa poliittiselle vastaukselle IPCC:n 1,5 asteen raporttiin? Voidaanko kansainvälisillä sopimuksilla vielä vaikuttaa ilmastopolitiikkaan moninapaisessa maailmassa? Mullistavatko oikeistopopulismin saavuttamat vaalivoitot koko tilanteen?
Puhujat
kansainvälisen oikeuden professori, Itä-Suomen yliopisto
vanhempi tutkija, Ulkopoliittinen instituutti