Ulkopoliittisella instituutilla on ilo kutsua teidät aamupalatilaisuuteen:
EU:n taistelujoukkojen tulevaisuus
Tiistaina 8. helmikuuta 2011, klo 8.30-9.30
Kansalaisinfo, eduskunnan lisärakennus, Arkadiankatu 3
Suomi on valmiudessa EU:n nopean toiminnan joukkojen taisteluosastoissa kesäkuun loppuun asti. Osastot muodostavat EU:n kriisinhallinnan kovan ytimen. Sotilasjoukot voidaan mobilisoida 30 päivässä ehkäisemään kriisien syvenemistä ja laajenemista. Tehtäviin voi kuulua esimerkiksi kriisialueen evakuoinnit, kansanmurhien estäminen ja humanitaarisen avun perillemenon turvaaminen. Miksi osastoja ei ole käytetty ja mikä on niiden tulevaisuus
Muun muassa näistä kysymyksistä alustaa prikaatikenraali, ylijohtaja Esa Pulkkinen. Pulkkinen toimii puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston päällikkönä.
Tilaisuuden puheenjohtajana toimii Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.
Tiivistelmä tilaisuudesta
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen toivotti yleisön tervetulleeksi vuoden ensimmäiseen UPI Breakfast Briefing –tilaisuuteen. Tiilikainen avasi EU:n kriisinhallintavalmiutta käsittelevän tilaisuuden pohtimalla taisteluosastojen konseptin ja määritelmän oikeellisuutta: taisteluosastot ovat olleet toimintavalmiudessa jo monen vuoden ajan, mutta niitä ei ole vielä ikinä käytetty. Olisiko konseptia siis tarpeellista muuttaa?
Tilaisuuden alustajana toimi prikaatinkenraali, ylijohtaja Esa Pulkkinen, joka toimii Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston päällikkönä. Pulkkinen aloitti alustuksensa kertomalla taustoja ja faktoja EU:n taisteluosastoista. EU:n taisteluosastot koostuvat n. 1500 sotilaan joukoista ja ovat tarkoitettu nopean toiminnan joukoiksi. Taistelujoukkojen ajatus syntyi Helsingissä 1999, jolloin sovittiin EU:n sotilaallisen kriisinhallintakyvyn kehittämisestä. EU:n taisteluosastojen synnyn taustalla on vahvasti YK:n nopean toiminnan joukkojen puute ja EU:n taisteluosastot luotiinkin tukemaan YK:n toimintaa, eikä kilpailemaan sen kanssa. Operaatio Artemis Kongon demokraattisessa tasavallassa vuonna 2003 oli EU:n ensimmäinen Euroopan ulkopuolella toiminut sotilaallinen operaatio, jonka pohjalta taisteluosastokonsepti luotiin. Pulkkisen käsityksen mukaan jäsenmaat edelleen uskovat tähän konseptiin, sillä siihen ei ole haluttu puuttua. Sen tavoitteena on, että kaksi taisteluosastoa on korkeassa valmiudessa kuuden kuukauden ajan, käyttövalmiina reagoimaan Petersbergin tehtäviä vastaaviin tilanteisiin. Nämä tehtävät saattavat vaihdella vaativista kriisinhallintatehtävistä humanitaarisen toiminnan tukemiseen. Pulkkinen totesikin, että tehtävien laaja skaala asettaa huomattavia haasteita joukkojen koulutukselle. Hänen mukaansa Naton nopean toiminnan joukot, jotka ovat kymmenen kertaa EU-taisteluosastoja suuremmat, ovat ainakin epäsuorasti normittaneet EU-joukkojen toimintaa. Tosin Nato on muovannut nopean toiminnan konseptiaan kevyemmäksi, kun taas EU:ssa konseptia ei ole muutettu.
Taisteluosastojen monikansallistamisella on pyritty saamaan pienetkin valtiot mukaan toimintaan, kuormittamatta niiden kansallisia asevoimia liikaa. Taisteluosastojen muodostaminen on aikaa vievää ja kestää noin 3-4 vuotta. Pulkkisen mukaan osallistuminen monikansallisiin taisteluosastoihin tukee kuitenkin jäsenmaita niiden kansainvälistäessä ja uudistaessa asevoimiaan samalla tavalla kuin Naton joukot ovat toimineet transformaatiomoottorina.
Taisteluosastojen valmiuskierto on toiminut ongelmitta vuodesta 2007 alkaen, mutta ensi vuoden päivystysvuoroihin on ensimmäistä kertaa syntymässä aukko. Pulkkisen mukaan ongelman syntyyn vaikuttaa monta tekijää: jäsenmaiden resurssit ovat sidoksissa ISAF:iin ja puolustusbudjetit pienenevät. Joidenkin jäsenmaiden haluttomuuteen osallistua taisteluosastojen valmiuskiertoon vaikuttaa myös se, ettei taisteluosastoja ole käytetty ja osa jäsenmaista katsoo niiden olevan toisella sijalla Naton nopean toiminnan joukkojen jälkeen. Pulkkinen totesi, että keskustelu taisteluosastoista on kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivista. Hänen mukaansa myös EU:n sotilasesikunta on aktivoitunut osastojen konseptin ja käytön kehittämiseen sekä pyrkii lisäämään tilannetietoisuutta dialogilla. Pulkkinen uskoo, että taisteluosastokonsepti tulee säilymään ja että osastoja tullaan tulevaisuudessa käyttämään. Jonkinlaisia uudistuksia on kuitenkin tehtävä, jottei valmiustason laskua käytännössä hyväksytä.
Keskusteluosiossa tuotiin esille joukkojen lähettämiseen ja valmiuteen asettamiseen liittyviä haasteita sekä niihin liittyviä kysymyksiä kansallisesta päätöksenteosta. Esa Pulkkisen mukaan EU pystyy antamaan kansallisille päättäjille indikaation joukkojen lähettämisestä hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä usko että sellaisia sotilaallisia kriisejä syntyisi, joita ei pystyttäisi ennakoimaan tarpeeksi ajoissa. Toisaalta, vaikka viitteet tulevista tilanteista olisivat olemassa jo ajoissa, jäsenmaat eivät aina ole halukkaita keskustelemaan niistä tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Koska joukkojen valmiuteen asettamisen juridinen ja sotilaallinen pohja on jo valmis, on viiteryhmään liittyminen Pulkkisen mukaan helppoa. Vaikka taisteluosastojen ylläpitäminen on kallista, niihin osallistuminen on Pulkkisen mielestä pieni hinta EU-solidaarisuudesta. Osallistumisesta on myös sekä välillistä että välitöntä hyötyä kansallisesti, sillä voimavarojen jakaminen säästää kustannuksia ja suomalaisten saama korkealaatuinen koulutus vahvistaa myös kansallisen puolustuksen uskottavuutta. Teija Tiilikainen päätti tilaisuuden toteamalla, että taisteluosastoihin liittyvät jännitteet kuvaavat myös EU:n puolustuspolitiikkaa yleisesti: yhteisistä strategioista sovitaan mutta niiden toteuttaminen joutuu vaikeuksiin, kun päätös ja vastuu välineiden käytöstä jätetään jäsenmaille.
