LIBYAN KRIISI TOI ESIIN EU:N TURVALLISUUSPOLITIIKAN ONGELMAKOHTIA
Libyan kriisiä voidaan pitää unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ensimmäisenä tulikokeena Lissabonin sopimuksen jälkeisenä aikana. YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen perustunut, aluksi Ranskan ja Iso-Britannian johtama sotilaallinen operaatio Libyassa elvytti uudelleen keskustelun kansainvälisen yhteisön velvoitteista siviiliväestön suojelemiseksi. Suojeluvastuusta onkin tullut yksi EU:n turvallisuuspolitiikan perusperiaatteista.
Unionin reaktio Libyan kriisiin niin retoriikan kuin käytännön tasolla on tulosta sen tavasta ymmärtää turvallisuuden ja vastuullisuuden käsitteet. Kansainväliset reaktiot kriisiin paljastivat kuitenkin eroja turvallisuuden ja vastuullisuuden käsitteellistämisen tavoissa niin YK:n kuin myös EU:n sisällä. Vaikka EU virallisesti tuki YK:n toimia, sen oma toiminta painottui vahvasti pehmeään turvallisuuteen ja siviilikriisinhallintaan. Tämän valinnan seurauksena syntyneet erot EU:n retoriikan ja toiminnan välillä havainnollistivat unionin jäsenmaiden kyvyttömyyttä muodostaa yhteistä tulkintaa ihmislähtöisen turvallisuuden käsitteestä. Yhteisen ihmislähtöisen turvallisuuden strategian muotoilu voisikin kaventaa unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa vaivaavaa odotusten ja toimintaedellytysten välistä kuilua.
