Konfliktien ehkäisemiseksi EU tarvitsee alueellista ja ennakoivaa otetta.
Lissabonin sopimus ja Euroopan unionin ulkosuhdehallinto (EUH) muodostavat erinomaisen kehyksen kokonaisvaltaiselle ja tehokkaalle kriisien ehkäisylle ja kriisinhallinnalle, mutta niitä on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti.
Yleisen turvallisuusstrategian uudistamisen sijasta EU:n tulisi keskittyä valmistelemaan tapauskohtaisesti räätälöityjä ja institutionaalisesti tuettuja alueellisia strategioita. Näiden kautta yleisemmät tavoitteet voitaisiin muotoilla konkreettisiksi päämääriksi.
Konflikteille alttiilla alueilla päämäärien muotoilussa tulisi tehdä yhteistyötä asianosaisten maiden ja kansalaisyhteiskuntien kanssa.
Vuoropuhelu ja välitys ovat täydellisiä välineitä sovinnon ja vakauden aikaansaamiseksi. Niitä tulee hyödyntää kokonaisvaltaisen kriisinhallintatyön jokaisessa vaiheessa ja yhteiskunnan kaikilla eri osa-alueilla.
EU:n kriisinhallintaa sekä toimintaa kriisien ehkäisemiseksi on voitava myös arvioida asianmukaisesti. Vain tarkastelemalla toimintaa laajemmalla perspektiivillä voidaan kokemuksista ottaa opiksi.
