KAUPANTEKOA ILMASTOSOPIMUKSESTA SAUDIEN BASAARISSA
Yhteenveto Ulkopoliittisen instituutin Briefing Paperista numero 48
Saudi-Arabian suhde kansainväliseen ilmastopolitiikkaan selittyy maan taloudellispoliittisella järjestelmällä, jonka vauraus ja jatkuvuus ovat riippuvaisia öljytuloista. Maa myös omistaa maailman suurimmat todennetut öljyvarannot. Tämän vuoksi se pitää ilmastonmuutoksen torjuntaa ilmastonmuutosta pahempana uhkana itselleen.
Hiilidioksidin ja fossiilisten polttoaineiden, erityisesti öljyn ”syrjintä” on toistuva teema Saudi-Arabian retoriikassa YK:n ilmastokonventissa. Maa haluaa, ettei öljyn ja öljytuotteiden hintaa ja kulutusta pyrittäisi säätelemään lainkaan.
Vuoden 2012 jälkeistä ilmastosopimusta silmällä pitäen Saudi-Arabialla on neljä tärkeää neuvottelukantaa. Nämä ovat samalla maan pitkän aikavälin neuvottelutavoitteet: öljytulojen säilyttäminen, korvaukset ilmastonmuutoksen vastatoimien aiheuttamista öljytulojen menetyksistä, sitoumusten välttäminen sekä sopeutumiseen tarvittavan teknologian ja kapasiteetinrakennustuen saaminen teollisuusmailta.
Maan vaikutusvalta kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa juontaa juurensa jarrutuspolitiikkaan perustuvasta pitkän aikavälin neuvottelustrategiasta, jonka perimmäisenä tavoitteena on estää kunnianhimoisen sopimuksen syntyminen.
Saudi-Arabian kuulumista kehitysmaiden ryhmään (YK:n ilmastosopimuksen liitteen I ulkopuolisiin maihin) arvostellaan kasvavassa määrin, sillä sen bruttokansantuote henkeä kohti on korkeampi kuin useassa Itä-Euroopan maassa. Ymmärrystä ei myöskään löydy öljynviejämaiden ryhmän ulkopuolelta maan vaatimukselle rahallisesta korvauksesta öljytulojen menetyksistä. Saudi-Arabialla kuitenkin on vielä huomattavia kehityshaasteita, tärkeimpänä talouden monipuolistaminen öljyjalosteisiin ja öljystä riippumattomille sektoreille.
Saudi-Arabian kanta sopeutumistuen osalta on ongelmallinen: maa vaatii sen kohdistamista tasapuolisesti kaikkien kehitysmaaryhmän maiden kesken. Tämä hidastaa sopeutumiskeskusteluiden etenemistä ja estää tuen kohdistamisen sitä akuutisti tarvitseville köyhimmille kehitysmaille.
On silti eräitä neuvottelukohtia, joissa Saudi-Arabia ja länsimaat voivat etsiä hyväksyttävää ratkaisua. Saudi-Arabia tietää rahallisen tuen saannin olevan poliittisesti mahdotonta. Maa on korostanut hiilen talteenottoon ja varastointiin liittyvien teknologioiden siirtoa ja kehittelyä ”win-win-ratkaisuna”, jossa maan talouskasvun jatkuminen yhdistyy päästövähennyksiin.
Tämä on yksi harvoista alueista, joilla Saudi-Arabian ja Euroopan unionin kannat ovat samansuuntaiset. Saudi-Arabia on myös kiinnostunut kapasiteetin rakentamisesta, suorista ulkomaisista investoinneista ja aurinkoenergiateknologioista.
Länsimaiden, erityisesti Yhdysvaltojen, tulisi tunnustaa öljyn tärkeä asema maailman energiataloudessa keskipitkällä aikavälillä eikä sortua populistiseen öljynvastaiseen retoriikkaan. Saudi-Arabian puolestaan tulisi asettaa uudelleen tärkeysjärjestykseen ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan mahdolliset kielteiset seuraukset. Hallitsematon ilmastonmuutos saattaa tuottaa maalle suurempia epävakausuhkia kuin kansainväliset vastatoimet. Öljyntuottajana Saudi-Arabian on myönnettävä osavastuunsa ilmastonmuutoksesta ja osallistuttava osin ”puhtaiden” öljyteknologioiden kehittelyn kustannuksiin. Päävastuu talouden monipuolistamisesta on viime kädessä maalla itsellään.