Pohjoisen jäämeren merenpohjasta odotetaan löytyvän huomattavia luonnonvaroja, ja arktiset rannikkovaltiot pyrkivät varmistamaan hallintaoikeutensa niihin. Aiemmin tämän pelättiin johtavan kilpailuun ja konfliktiin, mutta tätä ei enää pidetä todennäköisenä kehityskulkuna.
Toistaiseksi Jäämeren rannikkovaltiot ovat pyrkineet ratkomaan aluekiistojaan sääntöpohjaisesti. YK:n Merioikeusyleissopimus (UNCLOS) toimii laillisena perustana mannerjalustojen rajoista sopimiselle. Venäjä, Kanada, Tanska ja Norja ovat joko toimittaneet tai ovat toimittamassa omat aluevaatimuksensa YK:n mannerjalustatoimikunnalle.
Vaikka Venäjän ja muiden arktisten rannikkovaltioiden väliset jännitteet ovatkin kasvaneet, mannerjalustaa koskevat vaatimukset pystyttäneen ratkaisemaan hyvässä yhteisymmärryksessä. Tätä edesauttaa se, että Merioikeusyleissopimuksen säännöt hyödyttävät rannikkovaltioita.
Venäjän toimintaan liittyvä epävarmuus on kuitenkin herättänyt huolen siitä, että epäsuotuisat poliittiset kehityskulut saattavat heikentää kansainvälisen lain asemaa ja sitoutumista siihen myös Arktiksella. Näin ollen ei voida täysin sulkea pois mahdollisuutta siitä, että Venäjä ryhtyisi ajamaan aluevaatimuksiaan yksipuolisella, kansainvälisestä laista piittaamattomalla toiminnalla.