Euroopan unionin ja Suomen taloudellisen turvallisuuden politiikan tilannekuva

Huoltovarmuuskeskus.

Muut, Ulkoiset julkaisut
2025
Picture of Tomi Kristeri, a slight smile on his face, glasses, dark brown hair, light grey shirt with a dark tie and a vest on top.
Tomi Kristeri
Tutkimusavustaja

2020-lukua edeltäneet vuosikymmenet ovat näyttäytyneet globalisaation ja sääntöperustaisen globaalin talouden voittokulkuna. Euroopan unioni ja sen mukana Suomi ovat hyötyneet valtavasti kaupan esteiden purkamisesta ja pääoman liikkuvuuden vapautumisesta. 2020-luvulle tultaessa tämän taloudellisen vapautumisen varjopuolet ovat kuitenkin alkaneet näkyä yhä selkeämmin. Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan, koronapandemian aiheuttamat tarjontaketjuhäiriöt, sekä Kiinan sisäisen ja ulkoisen politiikan kasvanut arvaamattomuus ovat herättäneet päätöksentekijät siihen, että kasvaneet keskinäisriippuvuudet voivat muodostua huomattavaksi riskiksi niin taloudelle kuin kansalliselle turvallisuudellekin.

Tätä on alettu laajemmin kutsua ”taloudelliseksi turvallisuudeksi”. Tämän ajattelun mukaan päätöksenteossa on otettava huomioon myös geotaloudelliset riskit, jotka syntyvät, kun taloudellisia keinoja käytetään poliittisten päämäärien ajamiseen. Euroopan unioni on herännyt tähän kehitykseen nopeasti, ja taloudellisen turvallisuuden vahvistaminen on noussut komission tehtävälistan kärkeen. Tavoitteena on turvata EU:n jatkuva globaali kilpailukyky vihreän ja teknologisen kaksoissiirtymän sekä kiihtyneen geopoliittisen kilpailun aikakautena. Tämän strategian keskiössä on ”de-risking”, eli pyrkimys ulkoisten taloudellisten riskien vähentämiseen, kuitenkin samalla ylläpitäen unionille periaatteellista taloudellista avoimuutta.

Tämä tilannekuvapaperi on tuotettu osana Ulkopoliittisen instituutin ja Huoltovarmuuskeskuksen Geotaloudellisten riskien vaikutus Suomen ja Euroopan unionin huoltovarmuuteen -tutkimushanketta. Sen on määrä toimia tilannekuvana sekä Euroopan unionissa että Suomessa tapahtuvista kehityksistä taloudellisen turvallisuuden ja de-risking-tematiikan ympärillä. Lisäksi teksti tukee Suomessa käytävää keskustelua taloudellisesta turvallisuudesta ja julkisen ja yksityisen sektorin välistä vuoropuhelua sekä kansallisesti että EU-tasolla tehtävistä politiikkatoimista.

Johdantoa seuraavassa toisessa luvussa toteutetaan konseptuaalinen tarkastelu de-risking-terminologiasta ja sen ympärillä käytävästä kansainvälisestä ja eurooppalaisesta keskustelusta. Luvussa tarkastellaan, mistä käsite on peräisin ja miten sen käyttö nykyään eroaa sen aikaisemmista ja rinnakkaisista käyttötarkoituksista. Lisäksi tarkastellaan, mitä käsitteeseen sisältyvä ajatus riskistä tarkoittaa ja mitä erilaisia tapoja sen ymmärtämiseen on. De-risking-käsitettä verrataan myös laajalti käytettyyn decoupling-käsitteeseen ja keskustellaan näiden keskeisistä eroavaisuuksista.

Kolmannessa luvussa tarkastellaan EU:n taloudellisen turvallisuuden ohjelmaa ja siihen sisältyviä pyrkimyksiä edistää unionin taloudellista kilpailukykyä ja kasvua, suojautua taloudellisen turvallisuuden riskeiltä sekä kehittää strategisia kumppanuuksia muiden maiden kanssa. Luvussa käydään läpi, miten EU ymmärtää oman de-risking-politiikkansa, millaisia tavoitteita sillä on taloudellisen turvallisuutensa edistämisen suhteen ja miten se on soveltanut näitä käytännössä. Luku kokoaa yhteen viime vuosina tehtyjä politiikkatyön tuloksia ja tematiikkaan liittyvää tuoretta lainsäädäntöä.

Neljännessä luvussa tarkastelu siirtyy Suomeen ja Suomessa tehtyyn selvitystyöhön liittyen kansallisiin kaupan strategisiin riippuvuuksiin ja niistä nouseviin riskeihin. Selvityksissä esiin nousseita tuloksia avataan lyhyesti ja analysoidaan. Analyysi pyrkii selvittämään ja arvottaa, missä määrin selvitykset antavat tutkimuksellisesti luotettavaa ja päätöksenteolle hyödyllistä tietoa Suomen ulkoisista riippuvuuksista ja niiden kriittisyydestä. Tuloksena syntyneistä päätelmistä johdetaan lopuksi suosituksia tulevalle tutkimukselle ja selvitystyölle.

Viidennessä luvussa jatketaan kansallista tarkastelua keskittymällä Suomessa tehtyihin politiikkatoimiin taloudellisen turvallisuuden vahvistamiseksi. Tarkastelun kohteena ovat sekä kansalliset linjaukset ja lainsäädäntö että Suomen kannat EU:n taloudellisen turvallisuuden toimiin ja niiden seurauksena syntyneeseen lainsäädäntöön.

Tarkastelun lopuksi aikaisemmissa luvuissa saaduista tuloksista muodostetaan yhteenvetona kokonaisvaltaiset päätelmät EU:n ja Suomen de-risking ja taloudellisen turvallisuuden linjoista ja toimista. Johtopäätösten perusteella annetaan myös suosituksia jatkotoimenpiteille.

Ylös