Viime vuosina merialueiden turvallisuusympäristössä on tapahtunut muutoksia. Niiden taustalla vaikuttaa niin sotilaallisen voimatasapainon muutos, suurvaltojen kilpailu, merien ”alueellistuminen”, ei-valtiollisten toimijoiden nousu ja kilpailu merialueiden luonnonvaroista.
Turvallisuusympäristön muutosten vuoksi Eurooppa ei voi enää luottaa siihen, että Yhdysvaltain ylivoima tai monenkeskisten hallintojärjestelmien pysyvyys takaisivat merireittien vapaan käytettävyyden. EU:n tuleekin kehittää oma strategiansa merellisten etujensa turvaamiseksi.
Strategian tulisi perustua käytettävyyden turvaamiseen ja merialueiden luonnonvarojen kestävään hallinnointiin. EU:n on erityisesti keskityttävä varmistamaan tärkeiden merireittien turvallisuus, jota uhkaavat niin suurvaltojen kilpailu, alueelliset konfliktit, merilain uudelleenmuotoilu sekä ei-valtiollisten toimijoiden runsastuminen.
Ellei EU pysty muotoilemaan itselleen meristrategiaa, se jää yhä enemmän sivuun merialueiden hallinnasta käytävästä keskustelusta. Ongelmat EU:n kannalta tärkeiden merireittien varrella samoin kuin sen omilla lähivesillä voivat lisääntyä.
EU:n meristrategian on oltava aloitteellinen, kattava, päättäväinen ja ennen kaikkea globaali. Pyrkimykset muotoilla Euroopan globaalistrategia sekä Euroopan turvallisuusstrategian uudistaminen toimivat hyvänä lähtökohtana meristrategian laatimiselle.
