Tilanne Korean niemimaalla on hyvin arvaamaton ja muodostaa uhkan niin alueelliselle vakaudelle kuin globaalille turvallisuudelle. Pohjois-Korean talous ei vaikuta olevan merkittävästi kohentumassa, ja on kyseenalaista, kuinka kauan maan poliittinen järjestelmä voi pysyä pystyssä.
Lyhyellä aikavälillä ei ole todennäköistä, että Pohjois-Koreassa nähtäisiin vallanvaihdos, sillä maan eliitti on osaansa tyytyväinen, mahdolliset oppositiotoimijat on murskattu, ja maata pitkään hallinneeseen Kim-sukuun suhtaudutaan edelleen kunnioituksella. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin koko joukko syitä, jotka voivat johtaa Pohjois-Korean hallinnon romahdukseen: nuorempien sukupolvien asenteet muuttuvat, paikalliset protestit voivat karata käsistä, ja nykyisen johtajan Kim Jong-unin kuoleman jälkeen maan eliitti saattaisi ajautua sisäiseen valtataisteluun.
Pohjois-Korea tuskin luopuu ydinaseohjelmastaan, eikä siihen tähtääviltä kuuden maan neuvotteluilta kannata siis odottaa liikoja. Kansainvälinen yhteisö on pitkälti ehdollistanut Pohjois-Korean kanssa tehtävän yhteistyön niin, että Pohjois-Korean vaaditaan luopuvan ydinaseista ennen kuin edes harkitaan avun tai taloudellisen yhteistyön lisäämistä. Tämä on johtanut nykyiseen pattitilanteeseen.
Keskinäinen geopoliittinen ja geotaloudellinen kilpailu estää muita alueellisia toimijoita muodostamasta yhteistä rintamaa – Yhdysvaltojen kanssa tai ilman sitä. Etelä-Korean käynnistämät uudet toimet, joilla se pyrkii rakentamaan luottamusta pohjoisnaapurinsa kanssa, eivät tarjoa kuin rahtusen toivoa kahden Korean lähentymisestä edes pitkällä aikavälillä.
