Monet ydinasesopimuksista ovat menettäneet merkityksensä viime vuosina, mutta ne ovat palanneet keskustelunaiheeksi mahdollisena inspiraationa tekoälyn edistämiseen liittyvien riskien säätelemiseksi.
Jotkut suhtautuvat myönteisesti ydinasevalvontaan vertauskohtana, joka voi auttaa ymmärtämään strategista kilpailua tekoälyn kehityksen saralla. Kriitikot taas näkevät analogiat tarpeettomina häiriötekijöinä, jotka haittaavat keskittymistä uusiin tapoihin hallita tekoälyn ainutkertaisia ja ennennäkemättömiä käyttötapoja.
Keskustelua käydään toisinaan liian kapeakatseisesti tai ylimalkaisen valikoivasti; laajemmalla tarkastelulla asevalvonnan geopolitiikasta voidaan tunnistaa sekä tarpeettomia että arvokkaita rinnastuksia tekoälyn globaalin hallinnan tueksi.
Suurvaltojen johtajat rinnastavat usein tekoälyn kehittämisen asevarustelukilpaan sillä perusteella, että kehityksessä jälkeen jäävien maiden asema suurvaltana heikkenee. Tämä logiikka kiihdyttää kilpailua ja muodostaa riskin entistä turvattomammalle tekoälyn käyttötarkoitusten kierteelle.
Globaalilla normien institutionalisoinnilla, jolla vakiinnutettiin niin kutsuttu ydinasetabu, voidaan stigmatisoida myös tekoälyn epäeettinen käyttö. Vastavuoroinen riskien vähentäminen mahdollistaa suurvalloille pragmaattisen lähtökohdan säädellä tekoälyn turvallisuutta.
