Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana arktista aluetta on opittu pitämään poikkeuksellisen epäpoliittisena rauhan ja yhteistyön alueena, joka on erillään kansainvälisen politiikan kiistoista.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kriittisesti tätä käsitystä arktisen alueen poikkeuksellisuudesta eli ekseptionalismista. Arktinen alue on luonteeltaan globaali ja sellaisena se on yhä enemmän poliittisten ja strategisten toimien kohteena.
Tekstissä tarkastellaan Arktiksen ulkopuolisen maailman kiistojen vaikutusta arktisen alueen yhteistyöhön kahden tapauksen kautta. Syyskuussa 2013 Venäjän rannikkovartiosto pysäytti Greenpeacen Arctic Sunrise -laivan ja pidätti sen miehistön, joka oli osoittanut mieltään Venäjän arktisia öljynporaushankkeita vastaan. Tämä tapaus paljasti YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) puutteet ja ongelmat valtioiden välisten kiistojen sovittelussa.
Toinen, vielä tärkeämpi tapaus on käynnissä oleva Ukrainan kriisi, jonka vaikutukset kansainväliseen politiikkaan ulottuvat myös arktiselle alueelle ja arktiseen yhteistyöhön. Kriisi on vaikuttanut muun muassa Arktisen neuvoston toimintaan ja taloudelliseen yhteistyöhön Venäjän arktisella alueella.
