Läntisten demokratioiden historiatietoisuus on heikentynyt, ja demokratiat tunnistavat itseensä kohdistuvat uhkat vain osittain. Vastuu tästä kuuluu viranomaisille ja älymystölle enemmän kuin suurelle yleisölle, sillä ensin mainitut eivät ole ottaneet esimerkiksi koulutustason laskun ja yhteiskunnallisten häiriöiden uhkia todesta.
Euroopassa keskittyminen EU:n yhdentymisen taloudelliseen puoleen on johtanut siihen, että unionin syvempi arvopohja on ikään kuin unohdettu. Tämä liittyy unionin geopoliittiseen ulottuvuuteen.
Käsillä on tilanne, jossa tärkeimmät haasteet pitää pystyä nimeämään – tarkoituksellinen ulkoinen sekaantuminen läntisten demokratioiden asioihin, sisäinen polarisaatio ja populismi – ja niitä vastaan pitää laatia perusteellinen toimintaohjelma. Nämä haasteet uhkaavat moninaisten läntisten demokratioittemme vakautta.
Haasteisiin tulee puuttua kansallisella tasolla, ja työtä tulee täydentää sekä EU-tasolla että kansainvälisesti. EU:n sisäiset jakolinjat kuitenkin vaikeuttavat tilannetta, ellei unionissa päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä tärkeimmät uhkat ovat.
