Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Britannia on tutkinut perusteellisesti ydinaseiden rajoittamista sekä verifikaatiota eli ydinaseriisunnan monitorointia ja todentamista. Tämä pääosin tekninen toiminta ei vielä suoraan näy Britannian ydinasevarastojen supistuksina tai kannanmuutoksina, mutta se on muokannut maan aseriisuntaa koskevaa diplomatiaa. Tämä johtuu siitä, että tehokkaiden verifikaatiomenetelmien kehittäminen nähdään välttämättömäksi niissä monenkeskisissä järjestelyissä, jotka tähtäävät ydinaseiden vähentämiseen ja ydinaseriisuntaan.
Britannia tasapainoilee omien ydinaseidensa säilyttämisen ja toisaalta aseriisuntatavoitteiden välillä – tai ainakin maalla on tarve osoittaa valmiutta jälkimmäiseen. Britannian puntarointi juontaa juurensa maan sisäisiin ristiriitoihin sen omasta statuksesta ydinasevaltana sekä tarpeesta ottaa johtava rooli ydinaseriisunnassa. Samaan aikaan maalla on yhä vähemmän liikkumavaraa tehdä tuntuvia leikkauksia ydinasearsenaaliinsa. Jatkossa ydinaseiden säilyttämisen ja ydinaseriisunnan tavoitteiden välisen jännitteen voikin odottaa näkyvän yhä selvemmin Britannian aseriisuntadiplomatiassa.
Voidaan kysyä, missä määrin Britannian monitorointiin ja todentamiseen liittyvä tutkimus kertoo todellisesta halukkuudesta edistää aseriisuntaa. Tämän selventäminen olisi tärkeää erityisesti niille maille, jotka työskentelevät tai ovat kiinnostuneet työskentelemään ydinaseriisunnan verifikaation parissa. Tämä julkaisu tarjoaa suuntaviivoja Suomelle ja muille Pohjoismaille siitä, miten ne voisivat kannustaa Britanniaa aiempaa merkittävämpiin toimiin, kuten etenemään verifikaatiota käsittelevästä tutkimustyöstä sekä ydinaseiden modernisoinnista omien ydinaseidensa rajoittamiseen.
