EU:n toimintaa konflikti- ja kriisitilanteissa haastaa enenevässä määrin kaksi toisiinsa kytkeytyvää seikkaa: aiempaa monimutkaisemmat konfliktit ja turvallisuuspoliittiset tilanteet sekä kiihtyvä suurvaltakilpailu muuttuvassa kansainvälisessä järjestyksessä. Strategisen kilpailun aikakaudella konfliktit ja kriisit tarjoavat suurvalloille mahdollisuuden vahvistaa asemaansa ja edistää tavoittelemaansa maailmanjärjestystä.
Tässä Working Paper -julkaisussa tarkastellaan keskeisimpiä EU:n konfliktinratkaisuun vaikuttavia ulkoisia ja sisäisiä tekijöitä. Näiden pohjalta julkaisussa tunnistetaan kolme nousevaa kehityssuuntaa EU:n toiminnassa: Konfliktinratkaisua koskevassa päätöksenteossa geopoliittisille perusteille annetaan entistä enemmän painoarvoa. Kriiseihin reagoimista määrittelee turvallisuuskysymykset sekä kapeasti määritellyt operaatiot, jotka ovat luonteeltaan pitkälti avustavia pikemminkin kuin toimeenpanevia. Ad hoc -perustaisille toimintamalleille sekä joustavalle reagoinnille on tulevaisuudessa entistä suurempi kysyntä.
