Maat, joilla on geostrategisia intressejä Myanmarissa, ovat reagoineet eri tavoin helmikuun 1. päivän 2021 sotilasvallankaappaukseen ja sen jälkiseurauksiin, jotka ovat aiheuttaneet tähän mennessä yli 750 ihmisen kuoleman.
Kiina hyötyy Myanmarin vakaudesta. Huomattavien geotaloudellisten ja -poliittisten intressiensä vuoksi Kiina ei arvostele maan armeijaa. Thaimaa, itsekin sotilashallinnon alainen pseudodemokratia, on varmasti haluton kohdistamaan painetta Myanmariin. Intia keskittyy omaan kansalliseen etuunsa ja priorisoi kumppanuutta naapurinsa kanssa.
Japani käyttää hiljaista diplomatiaa ja pyrkii toimimaan sovittelijana, mutta samalla se suojelee kaupallisia intressejään. EU ja Yhdysvallat ovat asettaneet pakotteita, mutta historia osoittaa, ettei näillä ole juurikaan vaikutusta sotilasjunttaan. Venäjällä ei ole maassa merkittävää asemaa, mutta maan hallinto käyttää asekauppaa hyväkseen saadakseen jalansijaa Aasian ja Tyynenmeren alueella.
ASEAN pyrkii neuvottelemaan Indonesian johdolla ja jopa saavutti laajan konsensuksen Myanmarin tilanteesta. Järjestö on kuitenkin todennäköisesti liian jakautunut saadakseen aikaan pysyvää muutosta.
Koska ulkoisten toimijoiden geostrategiset intressit Myanmarissa poikkeavat toisistaan, keskitettyä toimintaa muutoksen aikaansaamiseksi ei todennäköisesti ole luvassa. Siksi pysyvän muutoksen on synnyttävä maan sisällä.
