Kansainvälinen rikostuomioistuin ja suojeluvastuun periaate pyrkivät kumpikin vastaamaan joukkomittaisiin julmuusrikoksiin. Ne syntyivät liberaalin maailmanjärjestyksen kukoistaessa, mikä on mahdollistanut sen, että kyseisten hankkeiden avulla voidaan puuttua jonkin maan sisäisiin asioihin väestön suojelemiseksi. Muuttuva maailmanjärjestys ja vallan uudelleenjako on tuonut hankkeiden keskiöön vähemmän kiistanalaisia toimia, jotta valtioiden hyväksyntä rikostuomioistuimelle ja suojeluvastuulle voidaan turvata.
Vankka yhteisymmärrys suojeluvastuusta ulottuu jokaisen valtion ensisijaiseen vastuuseen suojella väestöään. Kansainväliset pakkotoimenpiteet, jotka menevät avustusta ja valmiuksien kehittämistä pidemmälle, ovat kiistanalaisia. Näistä esimerkkinä voidaan pitää sotilaallista väliintuloa.
Kansainvälinen rikostuomioistuin käsittelee kaikkein vakavimpia rikoksia, mutta se on keskittynyt parantamaan myös valtioiden omia kykyjä oikeuden toteutumiseen. Tuomioistuin on lisäksi tuonut symbolisesti esiin tiettyjä kansainvälisiä rikoksia, kuten lapsisotilaiden käytön konflikteissa.
