Maakaasu on tärkeä osa Euroopan unionin energiapalettia. Sen on määrä korvata muita, saastuttavampia fossiilisia polttoaineita ja paikata energiantuotannon mahdollisia aukkoja, jos uusiutuvan energian tuotanto ei riitä. EU:n sisäisen kaasuntuotannon vähentyminen on kuitenkin tehnyt unionista aiempaa riippuvaisemman kaasun tuonnista.
Ukrainan kriisin jälkeen EU on suhtautunut yhä varauksellisemmin keskinäiseen energiariippuvuuteen Venäjän kanssa, joka on EU:n tärkein energiantuoja. Tästä syystä unioni on nopeuttanut omien kaasumarkkinoittensa yhdentämistä ja tukenut uusia putkihankkeita, etenkin eteläistä kaasukäytävää (Southern Gas Corridor, SGC).
Eteläistä kaasukäytävää pitkin aiotaan kuljettaa kaasua Azerbaidžanista Kaakkois-Eurooppaan. Koska uusi putkisto on luonteeltaan geopoliittinen, sen tiellä on lukuisia haasteita. Niitä ovat muun muassa putken reitin turvallisuusriskit, Venäjän ja Kiinan välinen geopoliittinen kilpailu sekä se, ettei EU:lla ole pääsyä tiettyihin merkittäviin kaasuesiintymiin.
EU voi vähentää kaasun ulkoisen tarjonnan häiriöistä koituvaa riskiä yhdentämällä markkinoitaan, lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä ja parantamalla energiatehokkuutta. Nämä toimet vähentäisivät unionin riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.
