Maailmankauppa on kehittynyt heikosti talouskriisin jälkeen. Lisääntynyt protektionismi selittää vain pienen osan kaupan heikkoudesta. Talouskasvun näkökulmasta huolta herättää se, että kaupan vapauttaminen näyttää jatkossakin edistyvän hitaasti.
Yhdysvaltain ja Kiinan taloudelliset suhteet eivät rajoitu kauppaan ja toisiinsa linkittyneisiin tuotantoketjuihin. Niitä lujittavat myös rahavirrat ja investoinnit, jotka hyödyttävät molempia osapuolia. Vahva taloudellinen keskinäisriippuvuus tarkoittaa sitä, että todennäköisyys kahden maan täysimittaiselle kauppasodalle on vähäinen. Mailla on yhteisiä intressejä, ja molempia haittaisi kaupan ja muun taloudellisen yhteistyön merkittävä rajoittaminen.
On kuitenkin selvää, että maiden välisissä suhteissa riittää haasteita jatkossakin. Kiinalla on vahva pyrkimys kehittää kotimaisia brändejään ja kasvattaa tuotantoketjujensa omavaraisuutta. Tämän toteutuessa yhä suurempi bruttoarvonlisäys pysyy Kiinassa. Kiinan muuttuva kasvumalli tarkoittaa myös sitä, että maan kasvu hyödyttää ulkomaita jatkossa aiempaa vähemmän. Toisaalta Kiina pitää kiinni vahvasti omista intresseistään ja on ollut haluton avaamaan monia toimialoja kansainvälisille investoinneille. Niinpä Yhdysvaltain ja Kiinan väliset jännitteet todennäköisesti jatkuvat. Niitä voi pahentaa se, että talouskriisi heikensi kasvunäkymiä Yhdysvalloissa, mikä todennäköisesti ajaa maan turvaamaan omia etujaan entistä aktiivisemmin.
Yhdysvallat ja Kiina ovat avainasemassa, kun maailman kauppapolitiikkaa määritellään. Keskeistä on, pääsevätkö maat yli kahdenvälisistä haasteistaan vai ajavatko ne omia intressejään monenkeskisten rakennelmien kautta, joissa toinen osapuoli pyritään ainakin osittain ohittamaan.
