Pyrkiikö Kiina käyttämään hyväkseen Yhdysvaltojen vaalien sekaannustilaa ja valtaamaan Taiwanin? Vaikka Kiina pidättää oikeuden ratkaista Taiwanin kysymys sotilaallisesti, riskiä aseellisesta konfliktista voidaan vielä pitää alhaisena.
Taiwanin kysymys kaihertaa jatkuvasti Kiinan kommunistista puoluetta (KKP). Vuodesta 1949 lähtien Kiinassa on tosiasiallisesti ollut kaksi hallitusta, toinen Kiinan kansantasavallassa ja toinen Kiinan tasavallassa Taiwanilla. Vaikka vain viisitoista valtiota tunnustaa Taipein hallituksen Pekingin sijaan, nykytilanne vie pohjaa Pekingin väitteiltä, joiden mukaan on vain yksi Kiina ja Taiwan on erottamaton osa Kiinaa.
Pekingin tavoitteena on ”Kiinan rauhanomainen jälleenyhdistyminen”, joka toteutettaisiin ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatteen mukaisesti. Jos ei muu auta, Peking pidättää oikeuden toteuttaa jälleenyhdistyminen voimakeinoin. Aseellisessa konfliktissa saattaisi olla osallisena myös Yhdysvallat, koska sen vuoden 1979 Taiwan-suhteita määrittävän asetuksen mukaan yritykset muuttaa Taiwanin asemaa sotilaallisesti ovat vastoin Yhdysvaltojen intressejä.
KKP:n historiallinen narratiivi perustuu nöyryytyksiin, jotka ovat vaarantaneet Kiinan alueellisen koskemattomuuden ja suvereniteetin. Jälleenyhdistyminen on sidoksissa puolueen legitimiteettiin. Vuonna 2012 puoluejohtaja Xi Jinping asetti tavoitteeksi ”Kiinan unelman” toteutumisen. Se tarkoittaa ”kiinalaisen kansakunnan uudelleenheräämistä” vuoteen 2049 mennessä ja sisältää Kiinan jälleenyhdistymisen.
Vuoden 2020 loppu vaikuttaisi tarjoavan Pekingille otollisen tilaisuuden Taiwanin valtaamiselle. Yhdysvaltojen huomio on nyt muualla. Tämä on merkittävää siksi, että Peking ei voi jättää huomiotta riskiä ajautumisesta sotaan Yhdysvaltoja vastaan. Tulevan presidentinvaalin voi olettaa johtavan sisäiseen sekaannukseen, jonka aikana Yhdysvaltojen kyky määrätietoiseen toimintaan heikkenee merkittävästi.
Myös Taiwanin sisäinen kehitys etenee Pekingin kannalta epäsuotuisasti. Demokraattinen edistyspuolue, jonka juuret ovat Taiwanin irtautumista Kiinasta ajavassa kansalaisliikkeessä, saavutti tämän vuoden alussa vaalivoiton ja pysyy vallassa siis ainakin vielä kolme vuotta. Lisäksi Hongkongin tapahtumat osoittavat, että Pekingin lupauksiin ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatteesta ei voi luottaa. Pekingin rauhanomaisen jälleenyhdistymisen strategia on siten menettänyt teränsä.
Lisäksi Taiwanin kysymyksen lopullinen ratkaiseminen tekisi Xi Jinpingistä yhden kansantasavallan suurimmista johtajista. Hän voi tuntea kiusausta toimia nopeasti, sillä vuoteen 2049 on vielä matkaa. Vallan keskittäminen Xille ei ole saanut KKP:ssa yleistä hyväksyntää. Taiwanin valtaus veisi huomion pois häneen kohdistuvasta arvostelusta sekä kehnoista talousnäkymistä. Onnistuessaan jälleenyhdistyminen olisi ensi vuonna koittavan puolueen satavuotisjuhlan huipentuma.
Mediassa on tuotu esiin useita merkkejä valtauksen valmisteluista. Uutisten mukaan ohjusasemia Kaakkois-Kiinassa on varustettu uusituilla aseilla, merijalkaväen joukko-osastoja on vahvistettu, ja uusi ilmapuolustusjärjestelmä on otettu käyttöön. Sotaharjoituksia on ollut useita, ja joissakin on harjoiteltu valtausta. Kiinan sotilaskoneet ovat tunkeutuneet toistuvasti Taiwanin ilmapuolustusvyöhykkeelle.
Vaikka ajankohta saattaisikin olla otollinen, sota ei ole monesta syystä todennäköinen. Ensinnäkin operaation lopputulos olisi epävarma. Kiinan ohjuksista ja mahdollisesta ilmaherruudesta huolimatta valtausta ei voi toteuttaa ilman maihinnousujoukkoja, ja ne saattaisivat kohdata sitkeää vastarintaa. Sotauutisilla tuskin halutaan vaarantaa KKP:n merkkivuoden juhlallisuuksia, joiden on tarkoitus osoittaa, miten Kiina ei seurannut Neuvostoliiton tietä.
Toiseksi sota saattaisi monen kiinalaisen mielestä olla askel liian pitkälle siitäkin huolimatta, että väestö laajalti kannattaa jälleenyhdistymistä, ja nuorison isänmaallisuus on korkealla. Monilla mantereen asukkailla on läheisiä perhe- tai liikesuhteita taiwanilaisiin. Omien kansalaisten – niin sotilaiden kuin siviilien – keskuudessa tulisi varmasti kuolonuhreja. Syytökset operaation mahdollisesta epäonnistumisesta kohdistuisivat puoluejohtoon.
Kolmanneksi kansainväliset reaktiot saattaisivat aiheuttaa suurta vahinkoa Kiinan taloudelle. Ulkomaiden asenteiden muuttuminen haitallisiksi olisi sinänsä pieni hinta KKP:n legitimiteetille tärkeästä jälleenyhdistymisestä. Ilmapiiri on kuitenkin nopeasti muuttunut vihamieliseksi monessa Kiinan tärkeimmässä kauppakumppanimaassa, erityisesti Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Australiassa. Riskinä on, että sotatoimet ja niistä seuraavat vastatoimet vahingoittavat Kiinan taloutta merkittävästi.
Kaiken kaikkiaan yritys vallata Taiwan johtaisi alueellisen poliittisen ja taloudellisen vakauden heikkenemiseen sekä aiheuttaisi väistämättä kuolonuhreja. Vaikka valtaus olisi sotilaallisesti menestyksellinen, lopputulos voisi osoittautua katastrofiksi KKP:lle kansalaismielipiteen kääntyessä sitä vastaan talousvaikeuksien ja ihmishenkien menetyksen vuoksi. Silloin puolueen olisi pakko löytää syntipukki, jollaiseksi voisi joutua itse Xi Jinping. Myös koko puolueen legitimiteetti saattaisi horjua.
Onkin todennäköistä, että Kiinan sotilaallinen pullistelu on suunnattu sekä Yhdysvaltojen tulevaa hallintoa että taiwanilaisia kohtaan. Kiina varoittaa muuttamasta vallitsevaa tilannetta erityisesti siltä osin, että se ei voi hyväksyä Yhdysvaltojen sotilastukikohtien perustamista Taiwanille eikä Taiwanin irtautumista Kiina-yhteydestä julistautumalla ”Taiwanin tasavallaksi”. Tällä hetkellä Kiina pyrkii estämään ajautumisen näihin tilanteisiin, joissa se olisi omasta näkökulmastaan pakotettu sotilaalliseen väliintuloon. Kiinan varoittelun keinot ovat valitettavasti provokatiivisuudessaan omiaan kriisiyttämään tilannetta, jos muut osapuolet eivät pidä päätään kylmänä.
