Joulukuun Eurooppa-neuvostossa keskustellaan jälleen EU:n tulevaisuudesta. Lokakuun Eurooppa-neuvostossa tehtyjen linjauksien lisäksi Euroopan komissio on julkaisut suunnitelmansa EU:n talouspoliittisen vallan vahvistamiseksi. Lisäksi neuvostolta odotetaan pontevia linjauksia heikentyneiden kasvu- ja työllisyysnäkymien parantamiseksi. Miten suunnitelmat pankkiunionin toteuttamiseksi ovat edenneet? Millaisia muita keskeisiä uudistuksia neuvoston päätelmät ennakoivat? Entä miten vastataan demokratian toteutumisen haasteisiin integraation syventyessä?
Pääministerin lisäksi kokouksen tunnelmia ja päätöksiä kommentoivat YLE:n Brysselin kirjeenvaihtaja Susanna Turunen ja Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen.
Tilaisuuden avaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela ja puhetta johtaa Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja, kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri. Tilaisuus on suomenkielinen.
Lisätietoja:
Eeva Innola puh. 09 432 7710, eeva.innola@fiia.fi
Tiivistelmä seminaarista:
Tilaisuuden pääpuhujana toiminut pääministeri Jyrki Katainen aloitti alustuksensa mielenkiintoisella huomiolla. Hän kehotti suomalaisia kouluja ottamaan oppimateriaaliksi EU:n Nobelin rauhanpalkinnon luovutustilaisuudessa pidetyt Herman van Rompuyn sekä Norjan Nobel-komitean puheenjohtajan puheet. Katainen kommentoi puheiden olleen erinomaisia yhteenvetoja Euroopan integraatiosta ja tarjoavan hyvää pohjaa keskustelulle eri oppilaitostasoilla.
Seminaarin teemana ollut Eurooppa-neuvoston kokous poikkesi Kataisen mukaan aikaisemmista siinä, että pitkän ja keskipitkän aikavälin tavoitteiden pohtimiseen oli enemmän aikaa. Keskustelu keskittyi kahteen osa-alueeseen: EMU:n tulevaisuuteen sekä puolustus- ja turvallisuuspolitiikan integraatioon. Aiheista EMU:n tulevaisuutta käsiteltiin neuvoston kokouksessa huomattavasti pidempään.
Katainen kritisoi vauhtisokeutta etenkin julkisissa arvioissa kokoukseen valmistautumisesta. Vauhtisokeudella hän tarkoitti sitä, että aina kun ei tehdä kriisipäätöksiä koetaan, että ei tehdä päätöksiä lainkaan. Suuria muutoksia ei Kataisen mukaan tehdä yhdessä kokouksessa, vaan päätöksissä on monta vaihetta. Pankkiunioni on ehkä nopein prosessi, joka on saatu pystyyn. Lisäksi EMU:a on kehitetty varsin nopeasti ja määrätietoisesti viimeisen 2-3 vuoden aikana. Laajemmin integraatiota on syvennetty ja Katainen toistikin vanhan periaatteen siitä, että EU:ta kehitetään kriisien aikana. Taloustilanne on tuonut esiin EU:n ja erityisesti EMU:n heikkouksia ja rakentanut yhteistä näkemystä tarpeesta parempaan integraatioon.
Katainen totesi suurissa muutosprosesseissa olevan aina monia elementtejä. Ne elementit, jotka ovat keskustelussa vielä mukana, ovat Kataisen mukaan olleet oikeita suomalaisesta näkökulmasta katsottuna. Elementit, jotka ovat tippuneet pois, ovat sellaisia jotka ovat voineetkin tippua.
Jos jotakin on kriisistä opittu, on se Kataisen mukaan se, että tarvitsemme parempaa kansallista vastuuta, parempia ja tiukempia sääntöjä ja ennakollisia toimia. Toisin sanoen kykyä katsoa, että kaikki toimivat järkevällä tavalla. Lisäksi tarvitsemme pankkiunionin, jotta välttyisimme merkittäviltä pankkikriiseiltä. Kataisen mukaan paljon on saatu jo aikaan. Van Rompuyta on pyydetty selvittämään muun muassa talouspolitiikan koordinaation syventämisen mahdollisuuksia.. Eurooppalaisen suhdannerahaston perustaminen ei Kataisen mukaan saanut kannatusta. Solidaarisuusmekanismeja, joilla voitaisiin vauhdittaa rakenneuudistuksia ja kilpailukykyä, sen sijaan kannattaisi pääministerin mielestä selvittää.
Komission puheenjohtajan van Rompuyn esitysten osakseen saamasta arvostelusta Katainen totesi, että komissiolta oli pyydetty kunnianhimoisia esityksiä eikä sitä tulisi syyttää siitä, että esitykset olivat liian pitkälle meneviä. Nyt huippukokouksen jälkeen EMU:n kehittäminen ja EU:n integraation syventäminen oli saatu Kataisen mukaan kunnianhimoltaan järkevälle tasolle.
Puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta Katainen totesi ainoastaan sen, että tällä EU:n kehittämisen osa-alueella on vielä paljon tehtävää.
Seminaarin kommentaattorina toiminut YLE:n Brysselin kirjeenvaihtaja Susanna Turunen totesi yhteenvetona huippukokouksesta sen, että siellä otettu aikalisä oli todennäköisesti viisas. Aikaisemmin on joskus tehty suurella kiireellä suuriakin ratkaisuja, jotka ovat siksi menneet pieleen.
Turusen mukaan jarrua haluttiin painaa neljästä syystä: Ensinnäkin veronmaksajien mitta on tullut monessa maassa täyteen taantuman koskiessa kaikkia. Jäsenvaltioissa on koettu, että resursseilla olisi omiinkin tarpeisiin käyttöä. Tämän lisäksi Saksa-Ranska -akseli on Turusen mukaan mennyt mutkalle, eivätkä nämä maat ole enää antaneet askelmerkkejä, vaan pinnalla on suuria poliittisia erimielisyyksiä. Siinä missä Ranska haluaisi kasvattaa solidaarisuutta, on vaaleja kohti kulkevalla Saksalla perustuslaillisia ongelmia. Eurovaalit ovat myös tulossa ja viiden vuoden ajanjaksossa myös komissio vaihtuu, joten pitkälle menevien päätösten teko on yhä vaikeampaa. Suurilla jäsenmailla on myös erimielisyyksiä siitä, miten pankkivalvonta toimii.
Turusen mukaan Eurooppa tarvitsee uskoa. Päätökset eivät hänen mukaansa voi jäädä sille tasolle, minkä huippukokous antoi ymmärtää. Turunen pohti, että ensi vuodelle on asetettu liikaa paineita. Huippukokous ei ollut mitätön, aikalisä otettiin siksi että markkinat ovat rauhoittuneet, mutta hän kysyy, pysyvätkö ne näillä päätöksillä rauhallisina? Turunen myös huomautti, että huippukokouksesta puuttuivat sellaiset päätökset, jotka puuttuisivat tähän hetkeen ja tämän hetken ongelmiin.
Professori Tuomas Ojanen esitti toisen kommenttipuheenvuoron. Ojasen huomio talouskriisin ratkaisemisesta oli sitä leimannut kiire ja paniikki. Tästä ei hänen mukaansa voi olla muuta kuin huonoa sanottavaa oikeudellisesta näkökulmasta. Liian lyhyellä varoitusajalla on käsitelty merkittäviä asioita, eikä ole kovin hyvä, jos esimerkiksi kuulemisiin liittyvät asiakirjat tulevat liian myöhään. Toisena huomiona Ojanen esitti sen, että asiat ovat tulleet esiin vaiheittain. Tämä on erityisen vaikeaa, jos mietitään valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä siitä, missä esimerkiksi eduskunnan budjettivallan rajat tulevat vastaan.
Ojanen nosti esiin demokratiaan ja perusoikeuksiin liittyvät kysymykset. Hän piti positiivisena sitä, että tuoreimmassa EMU:n kehittämispaperissa oli nostettu yhdeksi keskeiseksi kehittämisen osa-alueeksi demokraattisen päätöksenteon parantaminen, joskin konkreettiset esitykset aiheesta jäivät hänen mukaansa yleisluontoisiksi. Demokratian vähimmäisvaatimuksena Ojanen näki sen, että talouskriisin hoitoehdotusten pitää pysyä unionin perussopimusten puitteissa. Päätöksenteon avoimuudessa ja julkisuudessa on Ojasen mukaan yleiseurooppalaisesti ollut toivomisen varaa, vaikka Suomessa tässä suhteessa asiat ovatkin olleet kunnossa.
Tärkeänä näkökulmana Ojanen näki sen, miten talouskriisi ja toisaalta sen hoitaminen ovat vaikuttaneet ihmisten asemaan ja erityisesti heidän perus- ja ihmisoikeuksiinsa. Esimerkiksi kreikkalaisten taloudellisilta, sivistyksellisiltä ja sosiaalisilta oikeuksilta on pudonnut pohja säästötoimien yhteydessä. Ojanen toivoikin, että jatkossa talouskriisin vaikutuksia eriteltäessä ja hoitokeinoja mietittäessä pohdittaisiin myös tätä puolta. Juuri nämä oikeudet luovat perusedellytykset demokratialle.
Katainen vastasi kommentteihin mainitsemalla ensiksi sen ongelman, että laajaa kansalaiskeskustelua siitä, mitä unionilta halutaan, ei yrityksistä huolimatta ole käyty. Hänen mukaansa Suomessa pitäisi käydä seuraavan kuuden kuukauden aikana keskustelua siitä, mitä me haluamme EU:lta. EMU:n peruslähtökohdan, eli no-bail out –periaatteen, vaaliminen pitää Kataisen mukaan säilyttää kirkkaana mielessä. Integraatiota pitää hänen mielestään syventää tietyillä alueilla, mutta sen pitää olla hengeltään reilua. Hän ei kannata pysyvän tulonsiirtounionin rakentamista, vaan kaikkien pitää noudattaa sovittuja sääntöjä. Integraation taustalla olevan motiivin pitää olla kirkkaana mielessä.
Katainen kommentoi päätösten keväällesiirtämisen, syynä olevan sen, että nyt neuvostossa päätettiin, mitä pitää selvittää. Myöhemmin voidaan tehdä päätöksiä paremmalta tietopohjalta. Seuraavan kuuden kuukauden keskeisenä tavoitteena on euron kaatumisen riskin poistaminen kokonaan.
