Ilmastonmuutosta on jo yli 30 vuotta pyritty ratkaisemaan diplomatian ja ulkopolitiikan areenoilla. YK:n ilmastosopimusten puitteissa neuvotellaan tiukoissa ja usein yliajalle venyvissä kokouksissa, kuten viimeksi marraskuussa Bakussa. Toisaalta ilmastopolitiikka on myös keino, jota esimerkiksi EU käyttää yhä useammin kahdenvälisten kumppanuuksien vahvistamiseen. Ilmasto- ja ympäristökriisien edetessä tarve ilmastodiplomatialle kasvaa, mutta sen toteutus vaikeutuu entisestään kiristyvän suurvaltakilpailun myötä.
Onko ilmastodiplomatialla vaikutusta globaalin vakauden edistämiseen? Miten kansainväliset ilmastotoimet turvataan kiristyvässä geopoliittisessa tilanteessa? Millaisia diplomaattisia keinoja Suomen kaltaisella pienellä maalla on käytettävissä? Aiheesta alustaa ja keskustelee ulkoministeriön ilmasto- ja ympäristödiplomatian yksikön päällikkö Anna Merrifield Ulkopoliittisen instituutin johtavan tutkijan Emma Hakalan kanssa.
Puhujat
Ilmasto- ja ympäristödiplomatian yksikön päällikkö, ulkoministeriö
Lähetystöneuvos Anna Merrifield on toiminut ulkoministeriön ilmasto- ja ympäristödiplomatian yksikön päällikkönä vuodesta 2022. Yksikkö vastaa kansainvälisistä ilmasto-, ympäristö- ja vesiasioista osana Suomen ulko- ja kehityspolitiikkaa. Merrifield on uradiplomaatti ja toiminut ennen nykyistä tehtäväänsä muun muassa Suomen suurlähetystöissä Etelä-Afrikassa, Tunisiassa ja Suomen EU-edustustossa sekä EU:n delegaatiossa Ugandassa. Ennen ulkoministeriötä Merrifield työskenteli toimittajana.
Johtava tutkija
Emma Hakala on Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija. Hänen tutkimuksensa keskittyy ympäristöturvallisuuteen ja ilmastonmuutoksen geopolitiikkaan, kuten kansainvälisten toimijoiden rooliin ympäristöturvallisuuden käytäntöjen rakentajina. Hän johtaa syksyllä 2023 alkanutta Ilmastonmuutos ja Suomen huoltovarmuus -projektia sekä konfliktianalyysia käsittelevää osaa Water Cooperation and Peace – Finnish Water Way -projektissa, jota UPI toteuttaa Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yhteistyökumppanina.
Hakala valmistui valtiotieteiden tohtoriksi poliittisesta historiasta Helsingin yliopistosta vuonna 2018. Hänen väitöskirjansa keskittyi ympäristön turvaamiseen ja kansainvälisten järjestöjen rooliin konfliktin jälkeisellä Länsi-Balkanilla. Hakala on aiemmin suorittanut poliittisen historian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Hän toimii lisäksi tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Toxic Crimes: Legal Activism against Wartime Environmental Destruction -projektissa ja on monitieteisen BIOS-tutkimusyksikön jäsen.