Kylmän sodan jälkeen vallalla oli pitkään liberalistinen käsitys, jonka mukaan keskinäiset riippuvuussuhteet luovat myönteisen, molemminpuolisten hyötyjen kehän. Tämä näkemys on viime vuosina jäänyt taka-alalle ja tilalle on tullut realismin sävyttämä ajatus siitä, että taloudellinen keskinäisriippuvuus aiheuttaa erilaisia riskejä valtioille.
Kaikki valtiot eivät kuitenkaan ole keskenään samanarvoisia uudessa toimintaympäristössä, jossa suurvaltojen kilpailu, taloudellinen sodankäynti ja teknologisista riippuvuuksista irtautuminen lisääntyvät. Suuret valtiot, kuten Yhdysvallat ja Kiina, pystyvät muovaamaan toimintaympäristöä, kun taas pienten valtioiden täytyy mukautua siihen. Suurilla valtioilla on paremmat mahdollisuudet käyttää hyväksi investointiensa tuomaa vipuvartta sekä hallitsevaa asemaansa toimitusketjuissa ja keskeisissä teknologioissa. Pienille avoimen talouden valtioille, kuten Suomelle ja Ruotsille, tämä synnyttää haavoittuvuuksia: turvallisuusriskejä, toimitushäiriöitä sekä riippuvuutta kriittisistä teknologioista.
Tässä raportissa tarkastellaan, millä tavoin pienet avoimet taloudet voivat lieventää tällaisia haavoittuvuuksia. Suomessa ja Ruotsissa järjestettiin joukko innovatiivisia backcasting-harjoituksia, jotka pohjautuvat Delfoi-menetelmään. Harjoituksissa eri alojen asiantuntijat kokoontuivat pohtimaan keinoja, joilla voitaisiin estää dystooppisten tulevaisuusskenaarioiden toteutuminen. Sarjakuvamuodossa esitetyissä skenaarioissa käsiteltiin muun muassa mobiilipelialan yritysostoja, vedenkäsittelykomponenttien saatavuutta ja kotidialyysilaitteiden kyberturvallisuutta.
Pienillä valtioilla on vähiten liikkumavaraa teknologisten riippuvuuksien synnyttämissä riskiympäristöissä. Toisaalta niillä on käytössään kattavampi valikoima keinoja, joilla torjua ulkomaisten omistusten ja toimitushäiriöiden aiheuttamia mahdollisia vaaroja. Erilaiset ongelmat ja epävarmuudet vaativat kuitenkin kuhunkin tilanteeseen sopivia ratkaisuja. Tutkimuksessa nousi esiin kolme päälähestymistapaa, joilla pienet valtiot voivat varautua riskeihin: protektionistinen (interventionistinen), liberaali ja teknologiasuuntautunut. Viime kädessä kyse on laajemmasta poliittisesta kysymyksestä: minkälainen valtio ja millainen talous kukin valtio haluaa olla?
