Euroopan unionia on joulukuusta 2009 lähtien edustanut maailmalla yli 130 edustustoa, jotka ovat tärkeä osa Euroopan unionin ulkosuhdehallintoa (EUH). Tämä FIIA Analysis tarkastelee edustustojen toimintaa ja mahdollisuuksia EU:n yhteisen ulkopolitiikan muotoilussa.
EU-edustustojen on yhtäältä toimittava perinteisen diplomaattisen lähetystön tavoin. Toisaalta niiden on edustettava EU:ta poliittisena kokonaisuutena, joka on enemmän kuin kansainvälinen järjestö mutta vähemmän kuin valtio. Edustustot etsivät työssään eri tehtävien välistä tasapainoa. Edustustot kytkevät toisiinsa EU:n orastavan diplomatian ja jäsenmaiden kansallisen diplomatian. Lisäksi ne kokoavat yhden katon alle EU:n ulkosuhteiden eri osa-alueet aina yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kauppa-, energia- ja siirtolaispolitiikkaan.
Edustustot ovat menestyneet melko hyvin kolmessa päätehtävässään: EU:n edustamisessa kolmansissa maissa, jäsenmaiden toiminnan ja näkemysten koordinoimisessa ja palvelujen tarjoamisessa jäsenmaille sekä osallistumisessa EU:n politiikantekoon. Tässä tekstissä keskitytään EU:n Moskovan- ja Washingtonin-edustustoihin, jotka ovat edustustoista tärkeimpiä. Niistä on tulossa näkyviä diplomaattisia toimijoita, jotka tuottavat lisäarvoa niin jäsenmaille kuin EU-instituutioillekin.
Kirjoittajien mukaan edustustojen pitäisi alkuvuosien varovaisen menestyksen jälkeen koettaa entistä aktiivisemmin tukea EU:n politiikantekoa ja edistää Euroopan etuja sekä EU:n jäsenmaiden edustajien yksimielisyyttä maailmalla. EUH:n päämajan tulisi olla aiempaa vahvemmin yhteydessä edustustoihin yhtäältä aktiivisella poliittisella ohjauksella ja toisaalta hyödyntämällä systemaattisesti kentällä tehtävää työtä.
