Liityttyään Euroopan unioniin vuonna 1995 Suomi on sekä mukautunut unionin yhteiseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan että yrittänyt vaikuttaa siihen. Toisin sanoen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on eurooppalaistunut.
Osallistuminen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on vaikuttanut vahvasti moniin Suomen politiikan muutoksiin. Ne koskevat esimerkiksi kansallista kantaa asevoimien lähettämiseen ulkomaille, liittoutumattomuuden tulkintaa ja Suomen keskeisten ulkopoliittisten päätöksentekijöiden välistä vallanjakoa.
Yrittäessään vaikuttaa eurooppalaiseen politiikkaan Suomi on turvautunut liittoutumattomuuteensa. Tavoitteena on ollut vaikuttaa EU:n puolustuspolitiikan suuntaan siten, ettei Suomi joutuisi luopumaan asemastaan sotilaallisesti liittoutumattomana maana.
Osallistuminen EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan on ollut Suomelle myös keino määrittää omaa identiteettiä. Pienen valtion identiteetti on korvautunut pienen EU-jäsenvaltion identiteetillä. Tämän muutoksen vuoksi Suomea ei enää nähdä yksinäisenä tukkina tai lastuna maailmanpolitiikan myrskyissä, vaan Suomen nähdään olevan osa itseään isompaa, eurooppalaista tukkilauttaa. Se kelluu pientä lauttaa tasaisemmin ja rauhallisemmin, sillä yhteisen lautan massa pehmentää maailmanpolitiikan myrskypuhureita ja niiden aiheuttamia iskuja.
