Arabimaailman autoritaarisesti hallituissa valtioissa kärsitään vakavista puutteista inhimillisen turvallisuuden suhteen. Syynä on näiden maiden kansalaisiinsa kohdistama pakkovalta, perustavien ihmisoikeuksien kuten ilmaisunvapauden puute sekä kansalaisten kokema turvattomuus ja alhainen elintaso.
Inhimillisen turvallisuuden käsite on kehitetty pääasiassa YK:n kehityspolitiikan piirissä, mutta se on saanut jalansijaa myös turvallisuuspolitiikan alueella, jossa sitä on nostettu esiin yhtenä lähestymistapana kansainvälisessä kriisinhallinnassa ja rauhanturvaamisessa. Vähemmän huomiota on kohdistettu siihen, miten inhimillisen turvallisuuden käsitettä voidaan soveltaa minkä tahansa valtion sisäisen turvallisuuspolitiikan perustan luomisessa.
Tämän julkaisun pääteesinä on, että inhimillisen turvallisuuden periaatteet voivat toimia valtiollisen turvallisuuden kulmakivinä. Parhaimmillaan ne voivat ehkäistä, lievittää tai korjata yhteiskunnan vakautta uhkaavia turvallisuusongelmia.
Aihepiiriä tarkastellaan Syyrian lähihistorian valossa. Syyriassa noudatettu turvallisuusparadigma on johtanut kaksinkertaiseen epäonnistumiseen, jossa inhimillisen turvallisuuden puute on johtanut sekasortoon ja autoritaarisen hallinnon aseman horjumiseen. Johtopäätöksenä on, että turvallisuusajattelu on rakennettava uudestaan inhimillisen turvallisuuden periaatteiden varaan ei vain Syyriassa vaan koko arabimaailmassa.
