Kiinnostus pohjoismaista ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä kohtaan on viime vuosina kasvanut. Ukrainan kriisin jälkeen tapahtuneet muutokset Itämeren alueen turvallisuustilanteessa sekä kasvava globaali epävarmuus ovat vaikuttaneet siihen, että ulko-, turvallisuus-, ja puolustuspolitiikka ovat nousseet pohjoismaisen yhteistyön keskeisiksi alueiksi.
Tässä raportissa analysoidaan pohjoismaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön nykytilaa. Raportti tarkastelee ensin yhteistyön muotoja, rakenteita ja aiheita, ja pohtii sen jälkeen yhteistyön syventämisen mahdollisuuksia ja esteitä eri näkökulmista. Pohjoismaiden välistä puolustusyhteistyötä tarkastellaan erillisessä kappaleessa, koska se muodostaa ulkoja turvallisuuspolitiikan kokonaisuudesta irrallaan olevan yhteistyöalueen, jolla on erillinen rakenne ja omat käytänteet.
Pohjoismainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö on epämuodollista siinä mielessä, että se tapahtuu yhteispohjoismaisten institutionaalisten rakenteiden ulkopuolella. Institutionaalista yhteistyötä edustavat Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto. Yhteistyö perustuu keskinäiseen luottamukseen ja kulttuuriseen samankaltaisuuteen. Epämuodollisuus tekee pohjoismaisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä joustavaa, mikä nähdään sen suurena etuna. Lisäksi yhteistyöllä on kaikissa Pohjoismaissa vahva kansalaisten ja päätöksentekijöiden tuki. Näiden tekijöiden valossa pohjoismaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämiseen ja sitä kautta koko alueen vahvistamiseen olisi mahdollisuuksia. Pohjoismaiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja liittyen niiden turvallisuusratkaisuihin, institutionaalisiin kytköksiin, prioriteetteihin ja sitoutumisen tasoon. Näistä aiheutuu jakolinjoja ja rajoituksia yhteistyölle, joita on vaikea ylittää. Raportti pyrkii osaltaan avaamaan tätä problematiikkaa.
Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2017 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (www.tietokayttoon.fi).
Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.
