EUROOPPALAINEN KESKUSTELU AFGANISTANIN OPERAATIOSTA KIIHTYY
Suomenkielinen yhteenveto Ulkopoliittisen instituutin Briefing Paperista 43
Eurooppalainen keskustelu Afganistanin ISAF-operaatiosta jatkuu vilkkaana samaan aikaan kun Suomi punnitsee omia ratkaisujaan. Ulkopoliittisen instituutin tuore Briefing Paper kuvaa eurooppalaisten Afganistan-operaatioiden ja niihin liittyvien asenteiden kehitystä sekä nykytilaa. Kuusi tutkijaa on perehtynyt Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Ruotsissa ja Suomessa käytävään poliittiseen keskusteluun aiheesta. Kansalliset poliittiset ja historialliset piirteet vaikuttavat keskusteluun, mutta tilanteen muuttuessa yhä haastavammaksi, on selviä yhtäläisyyksiä havaittavissa. Kaikissa tarkastelluissa maissa, Ranskaa lukuun ottamatta, keskustelu on kiihtynyt kuluneen vuoden aikana.
Suomessa keskustelu osallistumisesta ISAF-operaatioon Afganistanissa on satunnaista ja reaktiivista, kun sen muuttuvien olosuhteiden takia pitäisi olla proaktiivista. Suomen poliittinen johto ei ole joutunut julkisesti perustelemaan osallistumista yksittäisiin operaatioihin ulkomailla, ei myöskään Afganistanissa. Osasyy tähän on se, että toisin kuin Ruotsissa ja Saksassa, laki ei vaadi arvioimaan osallistumista uudelleen joka vuosi. Jokavuotinen avoin arviointi, esimerkiksi YK-mandaatin uusimisen yhteydessä, loisi ainakin selkeän prosessin, jolla operaation poliittinen tuki voitaisiin mitata. Arviointi lisäisi myös avoimuutta ja parantaisi keskustelun laatua.
Suomi pystyy tavoittelemaan asetettuja päämääriä vain yhdessä tärkeimpien yhteistyökumppaneidensa kanssa. Erityisesti Ruotsin ja Saksan kannat nousevat keskeisiksi Suomelle, koska toimimme Afganistanissa saman operatiivisen johdon alaisuudessa. Ruotsissa ja Saksassa poliittisen prosessin askelmerkit ovat selkeämmät kuin Suomessa ja poliittisella prosessilla on luonnollisesti vaikutuksensa operatiiviseen toimintaan ja yhteistyöhön. Jos yhteistyökumppanit hyväksyvät muuttuneet olosuhteet ja muuttavat toimintaansa, Suomen on hyvin vaikea jatkaa puoli vuosikymmentä sitten paalutettua linjaa. Aina ei naapureita kannata kuunnella, mutta tässä tapauksessa on tärkeää seurata muiden keskustelua ja ottaa se huomioon.
Britanniassa ISAF-operaatio nautti vuoteen 2006 saakka laajaa poliittisten päättäjien ja kansalaisten tukea. Kun taisteluista eteläisessä Afganistanissa tuli päivittäisiä, poliittinen konsensus alkoi murentua ja kritiikki sotilaiden puutteellista varustetasoa kohtaan koveni. Varusteongelmien katsottiin aiheuttaneen turhia miestappioita. Britannian keskustelussa on kuultu syytöksiä myös niitä Nato-liittolaisia kohtaan, jotka eivät osallistu aktiivisesti taistelutoimiin. Hallitus ei ole kyennyt tarjoamaan uskottavaa syytä läsnäololle Afganistanissa, mikä on ollut omiaan heikentämään poliittista tukea osallistumiselle. Toisaalta kansalaisten tuki asevoimille on pysynyt vahvana.
Saksassa liittolaisten jatkuva kritiikki ja heikentynyt turvallisuustilanne PohjoisAfganistanissa on johtanut siihen, että poliitikkojen on kuluneen vuoden aikana ollut pakko hyväksyä asevoimien aktiivisempi rooli Afganistanissa. Muutos ei ole ollut kivuton. Mutta toisaalta Saksassa avoimella keskustelulla on ollut operaation kannatusta kasvattava vaikutus. Mielipidemittauksissa tuki operaatiolle on kasvanut yli kymmenen prosenttiyksikköä, tosin hyvin alhaiselta lähtötasolta. Päätös joukkojen pitämisestä edelleen Afganistanissa on katkolla joulukuussa. Jopa joukkojen lisääminen on mahdollista, koska puoluerajat ylittävä poliittinen tuki operaation jatkamiselle on vahva.
Ranskassa keskustelu on ollut rajoitettua, koska ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yksinomaan presidentin käsissä. Opposition yritykset nostaa Afganistan poliittiseen keskusteluun nähdään sisäpoliittisena pelinä. Täten on todennäköistä, että Ranska jatkaa nykyisellä linjallaan ainakin seuraaviin presidentinvaaleihin saakka vuonna 2012. On huomionarvoista, että ranskalaiset kenraalit ovat ryhtyneet vaatimaan joukkojen vetämistä pois Afganistanista. Korkea sotilasjohto osoittaa moista vastahakoisuutta ensimmäistä kertaa sitten Algerian sodan.
Italiassa maan poliittinen johto on kytkenyt Afganistan-operaation niin vahvasti terrorismin vastaiseen toimintaan, että siitä keskustellaan huomattavasti vähemmän kuin Irakin operaatiosta. Kukaan ei kyseenalaista Italian osallistumista itse operaatioon, ei edes oppositio. Sen sijaan keskustelu Naton kokonaisstrategiasta ja tehtävästä on noussut esille, koska italialaiset joukot ovat joutuneet toimimaan aktiivisemmin väkivaltaisuuksien lisääntyessä.
Ruotsille osallistuminen Afganistanin operaatioon on tärkeää monella eri tavalla. Operaation jokavuotinen hyväksymisprosessi on ollut omiaan ylläpitämään laajaa poliittista tukea osallistumiselle. On odotettavissa, että tuki osallistumiselle jatkuu, vaikka epäily tarkoituksenmukaisuudesta kasvaisikin. Osittain tämä johtuu siitä, että kansainväliset operaatiot ovat nykyisin Ruotsin asevoimien päätehtävä. Jos vasemmistopuolueet voittavat ensi vuoden vaaleissa, on luultavaa, että paine siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyövarojen lisäämiseen operaatiossa kasvaa.