EU:n yritykset lähentää Valko-Venäjää unioniin ovat epäonnistuneet. Viime vuosina tehty aktiivinen yhteistyö ei edistänyt demokratiaa Valko-Venäjällä sen enempää kuin aiempi eristyspolitiikkakaan.
Epäonnistuminen johtuu osittain unionin sisäisestä hajanaisuudesta. EU:lla ei ole yhtenäistä Valko-Venäjän politiikkaa, sillä turhan monet jäsenmaat ovat halunneet hoitaa suhteensa Valko-Venäjään itsenäisesti.
Politiikan hajanaisuus johtuu jäsenmaiden erilaisista näkemyksistä sen suhteen, mikä on Venäjän rooli EU:n ja Venäjän yhteisessä naapurustossa. Olivatpa näkemykset Venäjä-myönteisiä tai -kielteisiä, asetelma estää EU:ta rakentamasta realistista kumppanuutta Valko-Venäjän kanssa. Unionin hajanaisuus on ongelmallista, sillä viime kädessä se työntää Valko-Venäjää takaisin Venäjän vaikutusvallan piiriin.
Tilanteen korjaamiseksi EU:n tulisi puhua yhdellä äänellä ja lisäksi sellaisella kielellä, jota Valko-Venäjän johto ymmärtää: pragmatismilla. Valko-Venäjälle voidaan tarjota tukea taloudellisten uudistusten tekemiseksi edellyttäen, että maa vapauttaa poliittiset vankinsa. Näin voitaisiin edistää maan vähittäistä kehitystä kohti demokratiaa.
