Euroopan unionin laajentumispolitiikka vuosina 2013–2022 ei ollut ainoastaan tehotonta; unioni ei edes pyrkinyt aktiivisesti laajentumaan. Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan muutti tilannetta ja tarjosi EU:lle geopoliittisen kannustimen jatkaa laajentumista, sillä uusista jäsenmaista saatava hyöty nähtiin kustannusten arvoisena. Laajentuminen ei kuitenkaan ole pelkästään geopoliittinen strategia: se edellyttää myös onnistunutta valtiorakenteiden kehittämistä unionin naapurustossa ja on kiinteästi sidoksissa EU:n sisäiseen kehitykseen.
Tässä Working Paper -julkaisussa analysoidaan EU:n laajentumispolitiikan tämänhetkistä kehitystä geopolitiikan, valtionrakennukseen liittyvien haasteiden ja unionin sisäisen dynamiikan yhteispelinä. Julkaisussa hyödynnetään virkamiesten haastatteluja, joiden perusteella esitetään kolme tulevaisuuden skenaariota seuraavalle vuosikymmenelle.
Julkaisussa todetaan, että saavuttaakseen ulkopoliittiset tavoitteensa naapurustossa EU ei voi jatkaa edellisten vuosien linjalla. Vuosien 2013–2022 laajentumispolitiikka on korvattava aiempaa tehokkaammalla mallilla, joka kannustaa ehdokasmaita aitoihin pyrkimyksiin demokraattisen hallinnon kehittämiseksi. Myös unionilta itseltään vaaditaan uudistuksia sekä kompromisseja, kuten ratkaisua integraation syventämisen ja laajentumisen väliseen dilemmaan. Lisäksi EU:n on pystyttävä jatkossa paremmin huomioimaan hakijamaiden turvallisuustarpeita jo jäsenyysprosessin aikana.
