Euroopan unioni uudistaa rauhanvälityskonseptiaan vuosikymmenen tauon jälkeen. Uuden konseptin julkaisu osuu hetkeen, jossa kansainvälinen rauhanvälitystoiminta uhkaa jäädä kiihtyvän voimapolitiikan jalkoihin. YK:n turvallisuusneuvosto vaikuttaa lamaantuneelta, ja useat rauhanprosessit ovat yhä ratkaisua vailla. Alueellisilla organisaatioilla, kuten EU:lla, on nyt tilaisuus kasvattaa rooliaan rauhanvälityksessä. Olosuhteet ovat kuitenkin vaikeat, kuten monimutkaiset konfliktit Ukrainassa ja Syyriassa ovat osoittaneet.
Tämän tutkimuksen mukaan EU:n vahvuudet rauhanvälityksessä liittyvät erityisesti tukitoimintoihin ja konfliktin osapuolten neuvotteluvalmiuksien kehittämiseen. EU kykenee hyödyntämään jäsenvaltioidensa, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin rauhanvälittäjien resursseja, minkä vuoksi se voi rakentaa ja koordinoida räätälöityjä, monitasoisia prosesseja konfliktien ratkaisemiseksi. Parhaimmillaan EU löytää rauhanprosessista puuttuvat toimijat ja saa ne vetämään yhtä köyttä. Unionin toiminnassa on kuitenkin vielä kehitettävää, esimerkiksi rauhanvälitystoiminnan arvioinnissa, mitä varten tutkimus ehdottaa konkreettisia korjausliikkeitä.
