Ilmastopolitiikka on perinteisesti ollut ympäristöministeriöiden vastuulla. Ulkoministeriöiden vahvempi panos kansainväliseen ilmastopolitiikkaan antaisi viestin korkean tason poliittisesta sitoutumisesta, lisäisi ymmärrystä eri maiden ilmastopolitiikan tavoitteista ja vaikuttimista sekä toisi ilmastopolitiikkaan tärkeän strategisen ulottuvuuden.
Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) perustaminen vuonna 2010 on tarjonnut EU:lle mahdollisuuden rakentaa uudenlaista eurooppalaista diplomatiaa, joka antaisi enemmän painoarvoa ilmastonmuutokselle ja muille globaaleille kysymyksille.
Nykyisellään EUH:lla on kuitenkin vain rajatut mahdollisuudet ilmastopolitiikan tekemiseen. Myös ilmastokomissaarin ulkopoliittinen toimintakyky on rajoittunut. EUH:n ja EU:n komission välinen vastuunjako on kompromissiratkaisu, johon tuskin tullaan lähivuosina puuttumaan. Molempien toimintaa rajoittavat myös tiukat budjetit.
EU:n ilmastopolitiikan vahvistamiseksi siitä tulisi tehdä osa EUH:n työn ”valtavirtaa” ja saada EUH:n ja komission työ paremmin tukemaan toisiaan. Tätä tavoitetta auttaisi, jos EU:n ulkoasiainneuvosto ja Eurooppa-neuvosto antaisivat nykyistä enemmän strategista ohjausta EU:n ilmastopolitiikalle.
