Europarlamenttivaaleissa toukokuussa 2014 euroskeptiset puolueet hyödynsivät globalisaation voittajien ja häviäjien välistä juopaa, jonka perinteiset puolueet ovat toistaiseksi jättäneet huomiotta. Euroskeptisten puolueiden menestystä ei pitäisi pitää vain populismina tai protestina, vaan globalisaation luoman uuden taloudellisen alaluokan huolien perusteltuna ilmaisuna.
Se, miten tämä uusi taloudellis-poliittinen juopa politiikassa ilmenee, vaihtelee eri Euroopan maiden sisäpoliittisen kontekstin ja perinteen mukaan. Ranskassa Kansallinen rintama sai äänestäjät liikkeelle vetoamalla etniseen yhtenäisyyteen ja kansalliseen suvereniteettiin. Saksassa Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolue hyödynsi huolta siitä, että Saksa on euroalueen osana menettänyt rahapoliittisen itsemääräämisoikeutensa, ja Britanniassa UKIP kampanjoi maahanmuuttovastaisuudella sekä taloudellisen hyvinvoinnin teemoilla.
Eurovaalien jälkeen euroskeptiset puolueet näyttävät kiillottavan imagoaan. Ne pyrkivät näyttäytymään kunnollisina, vastuupaikoille pyrkivinä puolueina niin Euroopan parlamentissa kuin kansallisestikin. Muiden kunnioituksen saaminen kuitenkin vaatii, että puolueiden agendat eivät ole muukalaisvastaisia.
Euroopan parlamentin muut euroskeptiset ryhmät kieltäytyivät yhteistyöstä Ranskan Kansallisen rintaman kanssa puolueen antisemitistisen historian vuoksi. Saksan AfD sen sijaan keskittyi taloudellisiin kysymyksiin ja onnistui liittymään osaksi brittikonservatiivien hallitsemaa, maltillista ECR-puolueryhmää. Britannian UKIP puolestaan uudisti oman, tiukan EU-kriittisen EFD-puolueryhmänsä.
