Ranskan ulkopolitiikan kunnianhimon taso on perinteisesti ollut korkea, ja maa on turvautunut erilaisiin lähestymistapoihin ja strategioihin. 15–20 viime vuoden aikana Ranska on keskittynyt turvaamaan asemaansa ulkopolitiikan poliittisella hyväksyttävyydellä. Maan ulkopolitiikkaa ohjaavat yhä enemmän kansainvälinen oikeus ja multilateralismi.
Ranska on perinteisesti suhtautunut kunnianhimoisesti ajatukseen eurooppalaisesta puolustuksesta. Siinä missä maa halusi aiemmin kehittää puolustusta osana EU:n rakenteita, maa on nyt kiinnostunut laaja-alaisemmin eurooppalaisten toimintakykyjen kehittämisestä.
Ranskan viime vuosikymmenien aloitteet tulee nähdä keinoina vahvistaa eurooppalaista puolustuskapasiteettia, koskivatpa ne puolustuksen kehittämistä EU:n rakenteissa tai niiden ulkopuolella. Tätä kehitystä kuvaavat Ranskan paluu Naton korkeimpiin sotilaallisiin päätöksentekoelimiin vuonna 2009, Ranskan ja Britannian puolustusyhteistyö vuodesta 2010 alkaen, Ranskan ja Saksan aloite pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä (PESCO) ja Ranskan alullepanema eurooppalainen interventioaloite (EI2).
