Samaan aikaan kuin Yhdysvallat vetäytyi Irakista vuonna 2011, Syyrian kansannousu militarisoitui. Tämä raivasi tietä Irakin ja Syyrian islamilaisen valtion (Isis, Daesh) nousulle valtioiden rajat ylittäväksi jihadistiseksi puolisotilaalliseksi joukoksi.
Daesh valtasi monia alueita vuonna 2014, mutta nyt se on vastaavasti menettänyt niitä monin paikoin sekä Syyriassa että Irakissa. Daeshia vastaan käydään aseellista taistelua Mosulissa ja Al-Babissa. Daeshin julistaman kalifaatin ”pääkaupungissa” Raqqassa sotatoimia valmistellaan. Yllättävää kyllä, Daesh valtasi takaisin Palmyran kaupungin joulukuussa 2016. Palmyra oli ainoa paikka, jonka Syyrian armeija oli itse vallannut Daeshilta.
Daeshia vastaan taistelee suuri määrä toimijoita, joiden tavoitteet ovat usein keskenään ristiriitaisia. Mukana ovat Irakin asevoimat, niitä tukevat aseelliset ryhmät ja kansan mobilisointiyksiköt, kurdien hallitsemat aseelliset ryhmät, Turkin armeija, Venäjä, Iran sekä monikansallinen Inherent Resolve -niminen operaatio.
Yksikään terroristijärjestö ei kykene toimimaan tehokkaasti ilman laajaa kannattajakuntaa. Tästä syystä Irakin poliittiset järjestelyt ja Syyrian rauhanprosessi määrittävät sitä, kuinka sunnimuslimit suhtautuvat tulevaisuudessa ääriajatuksiin ja -järjestöihin, etenkin salafi-jihadismiin.
Kun ajatellaan mahdollista Daeshin jälkeistä järjestystä, esiin nousee kaksi pääkysymystä: kuinka erilaiset ryhmät saataisiin mukaan hallintoon niin, että uskonryhmien välinen vihanpito voisi laantua, ja kuinka Daeshin taistelijat, mukaan lukien Eurooppaan palaavat vierastaistelijat, mieltävät paikkansa yhteiskunnassa.
