Moldovaa vuodesta 2009 hallinneet EU-mieliset puolueet voittivat marraskuun lopussa pidetyt parlamenttivaalit. Moldovan eurooppalainen integraatio on edennyt lupaavasti, mutta myös Venäjä-myönteiset puolueet keräsivät vaaleissa huomattavan kannatuksen. Moldova on yhä hyvin jakautunut maa.
Moldovaa on maan eurooppalaistumis- ja modernisaatiokehityksen ansiosta jo vuosien ajan pidetty Euroopan unionin itäisten kumppanimaiden mallioppilaana. Toukokuusta 2014 lähtien moldovalaiset ovat saaneet matkustaa EU-alueelle ilman viisumia, ja kesäkuussa allekirjoitettiin unionin ja Moldovan välinen assosiaatiosopimus.
Moldovan Eurooppa-mielisten, uudistushaluisten puolueiden koalitio – jonka muodostavat liberaalidemokraattinen puolue, liberaalipuolue ja demokraattipuolue – on joutunut toimimaan hyvin haasteellisessa ympäristössä, mutta on onnistunut lähentämään Moldovaa Euroopan unioniin. Koalitio nousi valtaan vuonna 2009 useita kuukausia jatkuneiden mellakoiden ja poliittisen kuohunnan jälkeen. Vuonna 2013 hallituskoalitiota oli järjesteltävä uusiksi, kun hallitus oli hävinnyt epäluottamusäänestyksen.
Moldovan vaalit on niin Moldovassa kuin ulkomaillakin nähty nimenomaan valintana lännen ja idän, Euroopan unionin ja Venäjän välillä. Monet läntiset johtajat, kuten Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Puolan presidentti Bronisław Komorowski, samoin kuin Ukrainan presidentti Petro Porošenko ovat ilmaisseet tukensa Moldovan Eurooppa-suuntautuneelle politiikalle.
Venäjä on puolestaan lukuisia kertoja ilmaissut vastustavansa Moldovan hallituksen Eurooppa-suuntautunutta politiikkaa. Kun Moldovan parlamentti heinäkuussa 2014 ratifioi EU:n kanssa solmitun assosiaatiosopimuksen, Venäjä asetti laajan tuontikiellon moldovalaisille hedelmille. Tuontikiellon virallisena syynä oli turvata kasvinterveys. Toisaalta Venäjä oli jo ennen hedelmäkieltoa rajoittanut tuontia Moldovasta sitä mukaa kun Moldova oli edennyt EU-integraatiossa.
Venäjä on länsimaiden tavoin tehnyt selväksi, mitkä Moldovan puolueista ovat sen mieleen. Venäläismyönteisen sosialistipuolueen johtajat vierailivat Moskovassa ensin kesäkuussa ja uudelleen vain hieman ennen vaaleja. Toinen Venäjältä huomattavaa tukea saanut puolue oli Isänmaa-puolue (Patria), jota johtaa tunnettu liikemies Renato Usatîi. Hänen väitetään ansainneen omaisuutensa suhteillaan Venäjän valtionrautateihin.
Moldovan korkein oikeus kuitenkin sulki Isänmaa-puolueen ulos vaaleista vain muutamaa päivää ennen vaalipäivää. Puolueen syytettiin vastaanottaneen ulkomaista rahoitusta, minkä Moldovan lainsäädäntö kieltää. Jo helmikuussa 2014 Venäjä tuki laillisuudeltaan kyseenalaista kansanäänestystä etelämoldovalaisella Gagauzian itsehallintoalueella. Äänestyksessä gagauzialaisten enemmistö kannatti liittymistä Venäjä-vetoiseen tulliliittoon.
Parlamenttivaalit toimitettiin asianmukaisesti, joskin Venäjällä asuvilla moldovalaisilla siirtotyöläisillä oli vaikeuksia päästä äänestämään. Etyjin 1. joulukuuta antaman lausunnon mukaan ihmisille oli syntynyt vaikutelma siitä, että hallitus pyrki hankaloittamaan Venäjällä asuvien moldovalaisten äänestämistä. Moldovan runsaasta kolmesta miljoonasta äänestäjästä noin 400 000–500 000 asuu Venäjällä, eli heidän äänillään on Moldovan vaaleissa suuri merkitys.
Alustavien tulosten mukaan Eurooppa-myönteisten puolueiden koalitio voitti vaalit, vaikka suurimmaksi puolueeksi nousikin 20,87 prosentin ääniosuudella Venäjä-myönteinen sosialistipuolue. Se saa parlamenttiin 25 paikkaa. Liberaalidemokraatit saavat 23 paikkaa, Moldovaa vuosina 2001–2009 hallinnut kommunistipuolue 21 paikkaa, demokraattinen puolue 19 paikkaa ja liberaalipuolue 13 paikkaa. Sosialistipuolue menestyi paljon ennusteita paremmin, sillä vaaleista suljetun Isänmaa-puolueen kannattajat siirtyivät jäljelle jääneen Venäjä-myönteisen puolueen taakse.
Kolme Eurooppa-suuntautunutta puoluetta saavat siis yhteensä 55 paikkaa 101:stä eli yksinkertaisen enemmistön. Vaikka kommunistipuolue olisi valmis koalitioon sosialistien kanssa, puolueiden yhteensä 46 paikkaa eivät riittäisi enemmistöön. Näin ollen presidentti Nicolae Timofti kehottaneekin Eurooppa-myönteisiä puolueita muodostamaan hallituksen.
Vaalitulos osoittaa selvästi, että Moldova on yhä hyvin kahtiajakautunut yhteiskunta lukuisista hallinnollisista, poliittisista ja taloudellisista uudistuksista huolimatta. Lisäksi maa on yhä yksi Euroopan köyhimmistä: ostovoimakorjattu bruttokansantulo henkeä kohden on vain noin 4 670 dollaria – noin yksi yhdeksäsosa siitä mitä Suomessa. Korruptio on levinnyt laajalle, ja rapistumaan päässeen infrastruktuurin kohentaminen vie kymmeniä vuosia.
Venäjän vaikutusvalta Moldovaan ei ole hiipumassa. Moskovalla on edelleen käytössään samat poliittiset ja taloudelliset painostuskeinot kuin tähänkin asti: Moldova on riippuvainen energiantuonnista Venäjältä; kansallinen kaasunjakeluyhtiö on venäläisomistuksessa; sadattuhannet moldovalaiset asuvat Venäjällä; ja ennen kaikkea Moldovasta irtautuneen ja Venäjään tukeutuvan Transnistrian alueen tilanne on edelleen selvittämättä. Kamppailu Moldovan geopoliittisista valinnoista on kaikkea muuta kuin ratkaistu.
