Charly Salonius-Pasternak
Johtava tutkija
Eoin Micheál McNamara
Magnus Nordenman

Kylmän sodan päättymisen jälkeen Yhdysvaltojen ja Itämeren alueen maiden välille on kehittynyt merkittävä turvallisuuspoliittinen suhde. Pohjoismaiden ja Baltian sekä Yhdysvaltain ja Naton välinen kumppanuussuhde on herättänyt kasvavaa kiinnostusta vuodesta 2014 lähtien.

On joukko tekijöitä, jotka saattavat tehdä Yhdysvaltain ja Itämeren alueen maiden välisestä yhteistyöstä haastavaa.

Yhdysvaltain ulkopolitiikan painopisteen siirtyminen Aasiaan ja Euroopan maiden puolustusmenojen leikkauksia kohtaan Yhdysvalloissa tunnettu pettymys voivat johtaa siihen, ettei Yhdysvallat ole valmis panostamaan Euroopan turvallisuuteen samassa määrin kuin kylmän sodan aikana. Transatlanttinen kumppanuus kohtaa monenlaista epävarmuutta, jos Eurooppa ei ota suurempaa vastuuta yhteisen turvallisuuden taakasta.

Useiden Itämeren saarten puolustukseen liittyvät kysymykset sekä organisoitu epävakauden luominen venäjänkielisten vähemmistöjen avulla voivat vaikuttaa niin alueellisiin kuin transatlanttisiinkin turvallisuuspoliittisiin suhteisiin, mukaan lukien kahden- ja monenvälisiin turvatakuisiin kuten Naton viidenteen artiklaan.

Ylös