Kehitysmaiden yksityiseen sektoriin kohdistuvan kehitysyhteistyön (Private sector development, PSD) merkitys on kasvamassa. Tämä voi avata väyliä eurooppalaisten yritysten kehitysmaihin tekemille investoinneille, jotka vuorostaan luovat kestävää kasvua ja auttavat ihmisiä pois köyhyydestä.
Yksityisen sektorin kehitystyö hakee vielä muotoaan. Sen rooliin EU:n kehityspolitiikassa vaikuttavat monet tekijät: valtiollisen kehitysavun merkityksen väheneminen, talouskriisi, nousevien valtojen lisääntynyt aktiivisuus kehitysyhteistyössä, EU:n instituutioiden kehitys sekä kumppanuus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa.
Yksityisen sektorin kehitystyön on paradoksaalisesti nähty edustavan niin paluuta kansallisten etujen korostamiseen kuin kunnianhimoisena pyrkimyksenä saada aikaan yhteisiä kehityspoliittisia tavoitteita. Joukko EU-maita on joka tapauksessa kiinnostunut yksityisen sektorin kehitystyön mahdollisuuksista, ja EU-komissio muotoilee yhdessä edistyneimpien jäsenmaiden kanssa unionin linjauksia asian suhteen.
Perinteinen kehitystyö, yksityisen sektorin kehitystyö ja joissakin tapauksissa myös pakolaiskriisin hoitaminen joutuvat kilpailemaan keskenään yhä pienemmistä määrärahoista. Yksityisen sektorin kehitystyön korostamiseen liittyy huoli siitä, vähentääkö se vähiten kehittyneiden maiden saamaa osuutta kehitysyhteistyövaroista.
Yksityisen sektorin kehitystyön menestys on kiinni myös siitä, miten YK:n Agenda 2030 -kehitystavoitteet, kansainvälinen kehitysrahoituskonferenssi sekä ilmastorahoituspyrkimykset onnistuvat tavoitteissaan. EU:lla on keskeinen rooli kaikissa näissä, ja niillä on vastaavasti huomattava vaikutus yksityisen sektorin kehityspolitiikan muotoiluun EU:ssa.