Yksi Ukrainan sodan seurauksista on se, että yhteisiä ratkaisuja ilmastoturvallisuuden edistämiseksi on yhä vaikeampi löytää.
Viime vuosikymmeninä toiveet yhteistyöstä ilmastoturvallisuudessa ovat keskittyneet ilmastomuutoksen ”turvallistamiseen” eli sen esittämiseen turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Oletuksena oli, että ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutukset nähtäisiin yhteisenä uhkana, jota käsiteltäisiin monenkeskisen yhteistyön kautta YK:n johdolla.
Ilmastonmuutoksen turvallistaminen osui samaan ajankohtaan, jolloin liberalismi ja monenkeskisyys alkoivat heikentyä kansainvälisessä politiikassa. Eripuraisten ja hajottavien suuntausten voimistuminen kansainvälisissä suhteissa voi johtaa siihen, että ilmastonmuutoksen turvallistaminen entisestään saattaa osoittautua vaaralliseksi ja lisätä erimielisyyksiä.
Ilmastoturvallisuus on osa suurvaltapolitiikkaa. Tämän tunnustaminen edellyttää sitä, että yhteistyön toteuttamista pohditaan perusteellisesti uudelleen, mikäli ilmastonmuutosta ei onnistuta pitämään erillään geopoliittisista umpikujista. Ilmasto- ja ympäristökysymykset olisi ”uudelleen turvallistettava” esimerkiksi ottamalla ne osaksi muutamiin olemassa oleviin monenvälisiin järjestelmiin, kuten Pariisin ilmastosopimukseen ja YK:n biodiversiteettisopimukseen.
