Yhdysvaltain vuoden 2016 vaaleissa republikaanit voittivat sekä osavaltio- että liittovaltiotasoilla. Maan nykyisellä hallinnolla on erinomainen mahdollisuus viedä eteenpäin republikaanien politiikkaa ja agendaa Obaman vuosien aikaisen jaetun hallinnon jälkeen. Päätöksenteossa enemmistöpuolueen asema voi olla suotuisampi kotimaan politiikassa kuin ulkopolitiikassa, jossa presidentin liikkumavara on joka tapauksessa laajempi. Republikaanivaltainen hallinto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että erilaisia näkemyksiä politiikan suunnasta ja sisällöstä ei tulisi. Tämä on oikeastaan käynyt jo ilmeiseksi presidentti Donald Trumpin hallinnon aikana. Kun pikavoittoja kotimaan politiikasta ei ole saatavilla, poliittinen pääoma voi kääntyä ulkopolitiikkaan. Kun presidentin puolue hallitsee kongressia, tilanne voi johtaa myös siihen, että kongressissa ei haluta rajoittaa presidentin toimivaltaa ulkopoliittisissa kysymyksissä esimerkiksi rahoituksen kautta.
Republikaanien olisi kuitenkin löydettävä yhtenäinen linja tulevaisuutta ja erityisesti vuoden 2018 välivaaleja ajatellen. Missä, milloin ja kuka poliittista pääomaa käyttää? Miten eri ryhmät puolueen sisällä työskentelevät yhdessä, ja missä poliittinen valta sijaitsee? Siitäkin on jo keskustelu, onko Trump siirtynyt lähemmäs republikaanien valtavirtaa – ei ehkä puolueen paineen, vaan poliittisten olosuhteiden vuoksi. Toisaalta jännitteet puolueessa voivat johtaa siihen, että republikaanit kongressissa ja valkoisessa talossa etääntyvät toisistaan entisestään.
