Vaikka Venäjä on pyrkinyt esiintymään puolueettomana Syyrian kriisissä, se on tosiasiassa tukenut Bashar al-Assadin hallintoa sekä poliittisesti että sotilaallisesti. Venäjän päätavoitteena on ollut al-Assadin puolustaminen niin, ettei tämä joutuisi luovuttamaan valtaa oppositiolle. Samalla Venäjä on halunnut ehkäistä länsimaiden tai arabimaiden mahdollisen sotilaallisen väliintulon.
Venäjän suhtautumisen taustalla on useita tekijöitä. Syyria on Venäjän vaikutusvallan viimeinen etuvartio Lähi-idässä, joten Venäjä pyrkii turvaamaan strategiset ja taloudelliset etunsa alueella. Lisäksi Venäjää huolestuttavat alueellisen epätasapainon seuraukset, kuten islamilaisen radikalismin leviäminen. Taustalla on myös länsimaiden sotilaallinen puuttuminen Libyan sisällissotaan vuonna 2011, mitä Venäjä piti kielteisenä ennakkotapauksena.
Keskeistä on Venäjän poliittisen eliitin näkemys Syyrian tilanteesta. Venäjällä uskotaan Yhdysvaltain johtamaan salaliittoon, joka pyrkii ajamaan omia etujaan kaatamalla hallituksia joko pehmeän vallan tai sotilaallisen voiman avulla. Venäjän johto kokee olevansa itse uhattuna, mikä saa sen aktiivisesti puolustautumaan kokemiaan uhkia vastaan niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.
Venäjä tuskin tulee muuttamaan kantaansa Syyrian konfliktiin. Kremlille näyttää kelpaavan mikä tahansa vaihtoehto, joka estää Syyrian hallitusta kaatumasta: Venäjä hyväksyy yhtä lailla konfliktin pitkittymisen ja Syyrian ”libanonisaation” kuin nykyisen tilanteen jäädyttävän väliaikaissopimuksenkin. Näin ollen Venäjän ja länsimaiden yhteistyölle Syyrian kriisissä ei juuri jää mahdollisuuksia.
