EU:n saatava askelmerkit kohdalleen Rion ympäristökokouksessa
Riossa 20 vuotta sitten järjestetty YK:n kestävän kehityksen huippukokous käynnisti prosessin, jonka tarkoituksena on luotsata ihmiskunta irti ympäristön, talouden ja yhteiskuntien kannalta kestämättömistä ratkaisuista. Juhannuksena järjestettävä Rio+20-huippukokous tarjoaa historiallisen mahdollisuuden vahvistaa monenkeskistä yhteistyötä kestämättömän kehityksen korjaamiseksi.
Riosta ei kuitenkaan odoteta suuria edistysaskelia, sillä yhteisen poliittisen tahdon puute uhkaa vesittää huippukokouksen tavoitteet. Kehittyvät taloudet ja perinteiset teollisuusmaat ovat erimielisiä keskinäisestä vastuunjaosta ja kehitysmallien valinnasta. Tilanne muistuttaa vuosikymmenten takaista vastakkainasettelua rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välillä, vaikka toimijajoukko on moninaistunut.
Kunnianhimoisia neuvottelutavoitteita ajava Euroopan unioni lähtee kokoukseen altavastaajana muihin suuriin toimijoihin verrattuna. Erityisesti vihreän talouden teema, joka kytkee ympäristö- ja köyhyyskysymykset taloudelliseen päätöksentekoon, synnyttänee laajoja kiistoja. Toisin kuin muut toimijaryhmät, EU ajaa strategisia, kaikkia osapuolia sitovia suunnitelmia erityisesti vihreän talouden osalta.
Vaikka kestävä kehitys on yksi Lissabonin sopimukseen kirjatuista unionin perusarvoista, käytännössä sitoutumisaste sen edistämiseen vaihtelee huomattavasti jäsenmaiden välillä ja asiakysymyksestä riippuen. Tämä vaikeuttaa yhtenäisten kantojen muodostamista ja heikentää EU:n neuvotteluasemaa.
Onnistuakseen Rion huippukokous tarvitsee EU:n vahvan tuen, mutta myös unioni hyötyisi uusista sitoumuksista ja kansainvälisestä vertaispaineesta, joita tuloksellinen kokous tuottaisi.
