Ukrainan helmikuussa 2014 tapahtuneen vallanvaihdon jälkeen Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja liitti sen itseensä. Huhtikuussa 2014 Itä-Ukrainassa puhkesi separatistisia mellakoita, jotka noudattivat Krimillä käytettyä toimintamallia. Näitä toimia säesti voimakas ja hyvin koordinoitu kampanjointi niin diplomatian, talouden kuin tiedotusvälineiden keinoin sekä Ukrainassa että ulkomailla. Lisäksi Venäjä lisäsi painetta siirtämällä sotilasjoukkojaan Ukrainan vastaiselle rajalle.
Venäjän Ukrainaa vastaan hyödyntämää toimintatapaa on usein kutsuttu hybridisodaksi. Sen tarkoitus on saada voitto vihollisesta ilman suuren mittakaavan sotilaallista hyökkäystä murtamalla vihollisen kyky tehdä vastarintaa. Hybridisota rakentuu sotilaallisten ja ei-sotilaallisten keinojen hyödyntämiselle yhdessä, ja sitä varten voidaan valjastaa käytännössä kaikki valtion käytettävissä olevat keinot: diplomatia, talous, politiikka, sosiaaliset keinot, tiedonvälitys ja sotilasvoima.
Tämä raportti tarkastelee, mitkä ovat Venäjän Ukrainaa vastaan kohdistaman hybridisodan pääpiirteet ja ominaisuudet. Lisäksi raportti selvittää, mitkä ovat hybridisodan operationaaliset edellytykset: Onko Venäjän Ukrainassa hyödyntämä toimintatapa yleispätevä malli, jota voidaan soveltaa missä tahansa, vai onko kyse pikemminkin maa- tai aluekohtaisesta menetelmästä?
